Halloween, isänpäivää ja muuta

Paljon on jo kyselty milloin teen blogin ja kirjoitan halloweenistä.

Varsinkin nyt koulukiireet ja joulukiireet vie aikaa, on iltaisin jo niin loppu, että me ollaan lasten kanssa nukkumassa jo reippaasti ennen kello 9 illalla. Loppuviikosta varsinkin on jo aika kuittia lopulta.
Ja ei oo ollut oikein fiilistä nyt kirjoittaa kun äiti ja isä ilmoitti Veeran poismenosta siellä kotona, en uskonut etten sitä omaa äkäpussia näe kun kotiin menen. Onneksi siellä on pikku possu Kaapo ;)

Mutta siis ensimmäinen halloween tällä mantereella, jo reilusti ennen alkoi ihmisten pihoille ilmestymään koristeita jos millaista, zombiesta hautakiviin. Me käytiin pariin otteeseen halloween storessa, vaikeaahan se välillä on näiden pienten kanssa, kun osa on pelottavia. Mutta vaihdeltiin vuoroja Pekan kanssa ja vuorotellen käytiin katsomassa koristeita yms.
Mutta saatiin me lasten kanssa omaakin pihaa korsteltua.
Ja siis lumesta ei vielä tietoakaan, ei siellä ihan t-paita keli kumminkaan ollut, vaan Luukas halusi tulla kuvaan mukaan, ettei se sentään ulkoillut noin.

Toki edessä oli myös Tonille ja Sofialle kouluun viemiset. Täällä on siis tapana tehdä näitä puuhapusseja/herkkupusseja kaikille luokan oppilaille. Pekka oli töissä ja me Tonin kanssa niitä sitten tehtiin, vaan kyllähän siinä aikaa kului kun 80 kpl pusseja teki.

Toki maitopurkki ei kuulu joukkoon, vaan Sofia ja Luukas rupesi samalla iltapalalle. Reilusti parisen tuntia näihin sai kulumaan aikaa..
Mutta kumpikin oli tyytyväisiä ja odottivat seuraavan päivän koulua kun oli naamiaiset koululla.

Mutta itse halloween.

Frozenista tuttu Elsa on Sofian ssuosikki ja ei ollut yllätys että Elsa haluaa olla myös halloweenin

Ja aina ikuinen hämis fani, enäänhän se ei ole hämähäkkimies vaan ihan englanniksi on muuttunut Spider man. 

Ja kerrankin sain luvan julkaista kuvan! Toni siis halusi olla scream leffasta tuttu murhaaja. 

Luukasta jännitti tapansa mukaan niin, että koko päivä oli höpinää ja kiukkua, tämä siis tapahtuu aina kun on jotain uutta ja hän ei tiedä mitä tapahtuu, vaan onneksi sitä on elämänsä aikana niin paljon tehnyt hommia kuvien kanssa niin äkkiäkös me tämäkin homma vain tehtiin.
Pikkuisen jännitti, kun lähtivät karkki- tai kepponen kierrokselle.
Lopulta Luukas oli ensimmäinen joka juoksi ovelle jo odottamaan ja sanomaan "tick oo tiit"
Eli siis trick or treat.
Itse en ollut tuolla reissulla mukana, koska minun oli jäätävä kotiin jakamaan niitä karkkeja. N. 4 tunnin ajan ovikello soit non-stop ja karkkia meni. Pekka oli sitä mieltä että kun ostettiin niitä karkkeja, että kyllä ne riittää ne 3 laatikkoa, vaan onneksi ostin dollarikaupasta lisää. Olisi ne muuten loppuneet jo ensimmäisen tunnin aikana.

Tätä kippoa sai täytellä aika ahkeraan.
Me käytiin vielä illalla ajamassa Cialla viemässä Ellalle ja Lucasille karkkipussit ja sitten oltiin loppu ilta kotona, Mutta pitkään se päivä meni. Lasten saalis oli jäätävä, karkkimäärä oli jotain ihan älytöntää. Lopulta saatiin heittää roskiin loput karkit, kun niitä vain oli ja oli.

Lapsethan tykkäsi tosi paljon tästä täkäläisestä halloweenistä kovasti. Onhan se juttu mitä ei suomessa ollessa koe. Pekkahan oli jo viime vuonna täällä siihen aikaan, mutta ei ne tainneet Heikin kanssa käydä trick or treatilla :)

Isänpäivähän on täällä eri aikaan, kesällä ja me vietettiin isänpäivä kumminkin täällä suomen aikaan. Vietiin pekka aamupalalle hortonille ja ostettiin kakku.

Taisi olla kakku kumminkin enemmän lasten mieleen, vaan sehän ei haittaa. Lahjaa me ei Pekalle ostettu, kun samaan aikaan vaihdettiin auto hieman isompaan, helpottaa kulkemista kuitenkin paremmin. Kumminkin 2 turvaistuinta vie aika paljon tilaa normaalista henkilöautosta.
Kanadassahan on pakollista alle 6 vuotiaiden lasten olla istuimessa ja istuin ei saa olla alle 4 v vanha, muistaakseni se oli 4 vuotta...

Luin ulkosuomalaiset äidit ryhmästä, että nyt on tullut verkkokauppa jonka kautta saa tilattua suomituotteita kotiin, kuljetus on fedexin kautta tänne, joten toimitus kestää 4 päivää. Tehtiin sitten Cian ja Eijan porukan kanssa yhteistilaus tänne ja saatiin ihan kunnon ruisleipää, sekä suklaata ja salmiakkia.
Ei tuolta kovin usein kyllä tule tilattua, kun tulee vielä tullimaksut päälle, mutta onhan nämä nyt harvinaisia herkkuja, että ihana se on välillä saada niitä kunnon eväitä.
Mutta äkkiähän ne leipä herkut menee, vaikka kuinka niitä jaoin pussiin ja säästeltiin.

Saatiin me lopulta luntakin tänne Edmontoniin, viime talvisia pakkasia ei ole vielä ollut, vaan kyllähän se preerian ilmasto tännekin ehtii.

Lunta satoikin sitten 1,5 vrk putkeen ja koko edmonton oli aamun sekaisin, normaaliin 10 minuutin koulumatkaan meillä meni reilu puoli tuntia. 

Viikonloppuna sitten kun Pekalla oli vapaata mentiin moikkaamaan Calumia ja Jessicaa Calgaryyn, ne on sinne perustaneet oman pikku pesänsä nyt. 

On se vain aina niin ihanaa mennä sinne kun ne vuoret kohoaa pikku hiljaa siinä. 

Olisi ihana päästä kuvaamaan vuoria kunnon kameralla, mutta ehkä joskus sitten. 

Sitten meillä alkoikin jylläämään kunnon flunssa ja lapsilta lähti ääni. Luukakselta ei tullut senkään vertaa ääntä mitä muilla, se joutukin sitten lopulta lääkekuurille kun ei mennyt tauti ohi. Kuume huiteli koko ajan 39 molemmin puolin.

Raukka oli niin väsyksissä koko aika että nukahti millon mihinkin. 

Lattialla käy kumminkin veto, niin paremipi olla peiton mutkassa. Meillä oli olohuoneessa millon patjaa ja peittoa missä lapset nukkui. 

Itsenäisyyspäivää kateltiin sitten Pekan kanssa netistä ruuan laiton lomassa. 

Aamukahvia me samalla juotiin kummiskin. Juhlien katsomisen kun saatiin aloittaa jo 9 aikaan aamulla. 

Nyt yritän ottaa kovasti kuvia joulun valmisteluista ja jospa jo viikonlopun jälkeen tulisi siitä juttua. 

Nyt on aika mennä laittamaan lapset nukkumaan ja saadaan itse rauhottua tällä menolla;

Pieni talo preerialla, vol II

Muutto on ohi ja vihdoin on fiilistä istua läppärin ääreen kirjoittamaan blogia.
Täällä on ollut muutenkin aika hässäkkää kun Pekan työt muuttui ja näin ollen hän on pidempiä aikoja poissa kotoa ja vastaavasti vain yhden päivän kotona. Mutta jospa siihen pian tulee muutosta kun ajat ei vielä ole lyöty lukkoon.
Mutta sinne muuttoon.

Me päästiin siis jo muuttamaan tänne uuteen asuntoon 26.9 ja viimeinen viikko meni pakatessa tavaroita koulun ohella, samalla siivoilin kaappeja sun muita mitä ehdin, jotta niitä ei tarvi sen enempiä jynssätä kuin pyyhkäistä lähtiessä. Ihana Cia otti lapset ja koiran muuttopäiväksi sen luokse hoitoon ja vaikka alkuun meillä piti olla kantokaveria enemmän, niin lopulta meitä oli minä, Pekka, Toni ja Calum. Toni kantoi kyllä tosi reippaasti ja auttoi muutenkin.

Eipä uskois että tänne on tultu 6 matkalaukun kera vuosi sitten!
Tosin suurin osa meidän tavaroista on lahjoituksina saatu. Kati silloin aikanaan ihanasti kyseli meille tavaraa ja kävi niitä sitä mukaa hakemassa. Juuri ennen muuttoa Cia löysi meille sitten ilmaiseksi ruokapöydän ja pari tuolia lisää. Vanhat rullatuolit sitten on tuolla kellarissa.

Tavarat odottamassa jo uudessa kodissa paikalleen laittamista. Vaikeinta oli koko muutossa Pekan työajat. Pekka joutui ottamaan yhden reissun vapaaksi muuttoa varten mutta lähtö oli sitten töihin jo sunnuntaina, joten kiire oli laittaa isommat kamat paikalleen. Onhan mulla sitten "aikaa" purkaa laatikoita, tosin koulu jatkui heti maanantaina, joten siihen mun aika menee aikalailla viikolla.
Mutta siis oli aika sanoa heipat webber greensille ja toivottaa callingwoodin koti tervetulleeksi.

Eli meidän talo on tuo, missä on tuo hervoton puu edessä, peittämässä keittiön ikkunaa. Alkuun se tuntu inhottavalle, mutta nyt siihen on tottunut ja ei sitä edes huomaa. Pekkaa se enemmän häiritsee, kun se käy niin harvoin tässä kotosalla. (Pikku moka on nyt tullut, että keittiöstä puuttuu kuvat, lisään ne myöhemmin kun saan otettua tähän mukaan)

Osa teistä tietääkin jo, että meillä on ihan oikea takka täällä, ihan aito puutakka. Samoin tässä vieressä on european shop, joka on lähinnä venäläinen kauppa, jossa myydään niiden tuotteita, mutta sieltä saa ihan oikeaa makkaraa ja nakkia! Sekä smetanaa! NAM! Pitkästä aikaa saatiin ihan oikeaa uunilohta smetanalla!

Keittiön ruokailutila

Käytävältä aukeaa olohuone ja vasemmalla ovi kellariin

Eteinen

Tämä kun on townhouse, niin huoneet on ahtaampia kuin aiemmassa kodissa, mutta silti meillä on tilaa enemmän.

Ja jos ei ole lasten lelut pitkin lattiaa, niin sitten ne on koiran viimeistään. Ja sohvalla on tyypillisesti pikkujuttuja, niinku aina, mutta sepä ei meitä haittaa, joten se siitä ;D

Niin se syksy tännekin tuli

Takapihalle pääsee suoraan olkkarista ja se on tosiaan aidattu, Cialta saatiin onneksi pätkä kanaverkkoa, että saatiin isoimmat kolot paikattua ettei Nea karkaa.

Ja oleellinen osa I, meillä löytyy alakerrasta tosiaan wc nro 1.
Ja sitten yläkertaan, portaikostakin näyttää puuttuvan kuva joten lisään siitä kuvaa myöhemmin.

Kuvassa oikealla pienten huone ja vasemmalla Tonin. 

Meillä on siis 3 mh ylhäällä, sekä kylpyhuone vessalla höystettynä. Tässä talossa on huomattavasti enemmän kokolattiamattoa ja ainoa luututtava tila on keittiö ja wc:t.
Muut täytyy mennä tolla pesurilla aika ajoin. Onneksi se on ostettu, mutta ei siitä tulis mitään 3 lapsen ja koiran kanssa joten parempi näin. Imuri meillä hajosi juuri ennen muuttoa ja se jouduttiin ostamaan nyt uusi.
Näitä mattoja kun ei paljon ilman imuria siivota. Koreja on pakko hakea jossain vaiheessa dollarikaupasta, mutta nepä on siellä edullisia.

Talo on paljon vanhempi kuin edellinen, ihanat narisevat lattiat ja portaat. Kellarissa on tilaa tehdä vaikka mitä ja Pekka aikoi ripustaa pyykkinarut jossain vaiheessa sinne niin ei tarvi aina käyttää rumpua ja ripustella millon mihinkin oven ripaan kuivumaan.
(Kyllä monesti kirvaan näitä kanadan pyykkitelineitä ja kaipaan omaa SININ kuivaustelinettä!)

Mutta siis, heti alusta saakka tämä on tuntunut kotoisalta enemmän entä kerrostalo. Ei minusta siihen ole asujaksi.
Tuntuu niin oudolta ja mukavalta kun ovikello soi ja naapurin tytöt on kysymässä ovella "Can Sofia come out and play?"
Sofian kieli on mennyt hurjasti eteenpäin nyt. Luukaksella samoin, nyt kun päivittäin leikkivät ulkona toisten kanssa ja Sofialla on myös koulu, niin on se ihanaa nähdä ja kuulla kunka hyvin ne puhuu.
Käytiin lasten kanssa mäkkärin leikkipaikassa ja siellä oli Sofian luokkakaveri sattumoisin yhtäaikaa niin Tonin kanssa kuunneltiin Sofian puhetta sillon ihan ajatuksella, niin eihän siellä sitä suomiaksenttia ole kuultavissa juuri lainkaan. Ihan ku Taralla, ei siellä aksenttia ole.

Niin ja mummuille kuvaa siitä Sofian parturista mistä kerroin. Täällä on ihana lasten oma parturiliike, jossa istuimet on kaikki joko eläintä tai autoa, paikan sisällä on myös pallomeri.
Hinta oli samaa kuin ihan normaalissa kampaamossa. Me oltiin menossa leikkauttamaan vain Luukaksen hiukset, mutta Sofia halusi myös, onhan se nyt paljon siistimpi entä äidin saksima "sinnepäin".

Kiva kun kävittä taas kylässä, seuraavana me jäädäänkin odottelemaan Halloweeniä tänne ja pian koristelemaan taloa. Tulee olemaan jännä nähdä se "oikea" Halloween, trick or treatteineen!
Yritän ottaa mahdollisimman paljon kuvia tuolloin! Kuulemisiin jälleen!

Uusia tuulia

Kuten osa teistä jo tietääkin, on meillä muutto lähenemässä.
Käytiin kyläilemässä Eijalla ja poppoolla ja he on muuttaneet Callingwoodissa sijaitsevaan West edmonton village ja Eijan kanssa me sitten katottiin, että siellähän oli townhouseja vuokralla, joten mä bookkasin meille näytön sinne ja ilmoitin sitten Pekalle, että mennään katsomaan asuntoa.

Eijan porukka asuu korkealla! Sieltä näkee tänne meille asti kun osaa paikkaa etsiä.
He asuus siis 12 kerroksessa ja mulla tekee ihan tiukkaa mennä tupakalle tuolla, ei kauheasti tee mieli kattoa alas, saatika että lapsia sinne päästäisin...
Tuntuu ihan hullulta että olen joskus maalarina ollut ja mennyt nosturilla tökärin tornia maalaamaan peltikatolle, saatika että Sannan kanssa kiivetty tikapuita pitkin katolle maalipurkkien kera.... Ja muistaakseni tuolloin minä tsemppasin sitä, että hyvin menee. Ei taitais Merviä enää saada talojen katolle maalailemaan...

Meillä tosiaan sitten saatiin näyttö taloille jo maanantaiksi ja onhan ne talot vanhempia entä nämä missä nyt asutaan, mutta taas tilaa sitäkin enemmän. Kaappitilaa, varastotilaa, ihan kaikkea.
Moni teistä ei tiedä, mutta meidän AINOA varastotila täällä on tuo pikku koppero jossa on myös pyykkikone ja kuivuri, sekä ilmastointikone...
Joten meidän matkalaukut ynnämuut toimii hyllyinä ja ovat kaapissa viemässä tilaa.
Mutta siis tässä vähän pohjapiirrustusta, kuva on otettu koneelta, joten koittakaa saada selvää.

Ihanaahan tässä on myös se, että meillä on myös oma piha joka on aidattu.
Sekä iso kellari, jossa on pyykkitilat ja muutenkin säilytystilaa.

Sofia neidillä irtosi myös ensimmäinen hammas, joka ei ole lääkärin irroittama. Ja kun täällä on niin paljon puhetta hammaskeijusta jne niin neitihän odotti kovasti mitä se toothfairy tuo yöllä.

Samaan aikaanhan meillä alkoi tosiaan koulut täällä, Toni aloitti nyt grade 6, eli Toni on täällä aina yhtä vuotta ylemmällä, kuin mitä olisi suomessa. Tonilla koulu alkoi siis tiistaina ja Sofialla sitten Kindergarden perjantaina.
Hieman kaikkia jännitti mitenhän se koulun aloitus menee, kun tuntuu että ymmärtääkö se raukka edes siellä mitään, vaikka tiedän että Sofia sekä puhuu ja ymmärtää englantia, koska olen sen nähnyt Ellan ja Jessican kanssa että kieltä käyttää.
Samoin ku Tonilla nykyään, Sofiallakin onnistuu lennosta kielen vaihtaminen englannista suomeen tai toisinpäin.

Tällaiselta siellä sitten näyttää. Niinku Anne sanoi, niin ihan ku Arnoldin lastentarha kyttä leffasta :D
Koulupäivän jälkeen, me lähdettiin lapsia käyttämään dinosaurus-näyttelyssä Teluksessa.

Olihan se hieno, mutta ehkä vähän liian pieneen tilaan on laitettu liikkuvat ja ääntelevät dinot. Melu oli kyllä välillä korvia huumaava.
Samalla lipun hinnalla me päästiin toki muuallekin, mutta sattui käymään niin, että meillä molemmilla oli akut ihan lopussa ja autossakaan ei laturi toiminut.
Ehdin kumminkin saada pari kuvaa muualta, mutta vain yhden voin tänne laittaa, koska muissa näkyy Toni sitten ja hän ei niitä kuviaan anna blogiin enää laittaa.

Tämä robotti oli kiva, siihen pystyi kirjoittamaan mitä sanoa tai sitten sai valita esityksen. Silmät liikkui ja luometkin räpsähteli niinku ihmisellä konsanaan. 

Mutta ei, ei sillä robotilla oikein suomenkieli taittunut :D 

Täällähän on nyt täys halloween tohina jo päällä, vaikka siihen on aikaa vielä kuukausi. 

Löydettiin parikin isoa liikettä missä on kaikkea halloween krääsää, niin kyllähän minä viihdyin niitä katsellessa. Oli walking deadista chuckyyn juttuja, ihania!

Mä odotan kyllä tosi paljon näkemistä millainen se täällä on! Ja lasten kanssa mennään trick or treat kierrokselle ja kaikkea mahtavaa!

Janille löytyis täältä mahtava asu, jos se täällä olis. Hintakaan ei ollut ku vaivaiset 300 $... Mutta olihan se hieno. 

Paljon löytyy noita asuja, ja toisaalla oli niitä lisää, oli ne sit edullisempia kuin tämä, mutta ei sitten yhtä täydellisessä muodossa. 

Meillä on ollut Annen kanssa puhetta että jossain vaiheessa olisis 70-luku tulossa muotiin, niin kyllä se täällä jo näkyy.

Paljon on myös neuleita yms muita mitä näkee nyt paljon jo katukuvassakin. 

15 päivä syyskuuta me vietettiin hääpäivää, mutta käytiin lasten kanssa syömässä ja otettiin jälkkärit sen kunniaksi. Olihan kuultaa syntisen hyvää kakkua!!!

Lapset ei halunneet edes maistaa vaan he söivät jäätelöt sen sijaan. 

Nyt meillä meneekin tämä loppukuu tuon muuton kanssa, mutta tässä vielä vähän kuvaa, miten koulun aloittaminen täällä eroaa suomesta. 

Suomessahan me saadaan aina valmiina kirjoista lähtien kaikki, niin täällä ne kaikki pitää ostaa itse. 

Tuossa ylemmässä kuvassa ei edes näy, miten paljon niitä on, kansioita on 5 kpl, kynistä ja papereista puhumattakaan!

Syyskuun alkupuolella oltiin sitten ilman sähköjä kun joku sähkötolppa syttyi palamaan. 

Ja viime viikolla aamut jo meillä näyttää tältä...

Talvi se vain tulee, eilen jo esimakua oli siitä tuulesta mikä taas koittaa... 

Mutta onneksi pääsee uuteen kotiin, takkatulen ääreen. 

Sen unohdinkin mainita, että talossa meillä on ihan oikea takka odottamassa. 

Ihanuus!