Pieni talo preerialla, vol II

Muutto on ohi ja vihdoin on fiilistä istua läppärin ääreen kirjoittamaan blogia.
Täällä on ollut muutenkin aika hässäkkää kun Pekan työt muuttui ja näin ollen hän on pidempiä aikoja poissa kotoa ja vastaavasti vain yhden päivän kotona. Mutta jospa siihen pian tulee muutosta kun ajat ei vielä ole lyöty lukkoon.
Mutta sinne muuttoon.

Me päästiin siis jo muuttamaan tänne uuteen asuntoon 26.9 ja viimeinen viikko meni pakatessa tavaroita koulun ohella, samalla siivoilin kaappeja sun muita mitä ehdin, jotta niitä ei tarvi sen enempiä jynssätä kuin pyyhkäistä lähtiessä. Ihana Cia otti lapset ja koiran muuttopäiväksi sen luokse hoitoon ja vaikka alkuun meillä piti olla kantokaveria enemmän, niin lopulta meitä oli minä, Pekka, Toni ja Calum. Toni kantoi kyllä tosi reippaasti ja auttoi muutenkin.

Eipä uskois että tänne on tultu 6 matkalaukun kera vuosi sitten!
Tosin suurin osa meidän tavaroista on lahjoituksina saatu. Kati silloin aikanaan ihanasti kyseli meille tavaraa ja kävi niitä sitä mukaa hakemassa. Juuri ennen muuttoa Cia löysi meille sitten ilmaiseksi ruokapöydän ja pari tuolia lisää. Vanhat rullatuolit sitten on tuolla kellarissa.

Tavarat odottamassa jo uudessa kodissa paikalleen laittamista. Vaikeinta oli koko muutossa Pekan työajat. Pekka joutui ottamaan yhden reissun vapaaksi muuttoa varten mutta lähtö oli sitten töihin jo sunnuntaina, joten kiire oli laittaa isommat kamat paikalleen. Onhan mulla sitten "aikaa" purkaa laatikoita, tosin koulu jatkui heti maanantaina, joten siihen mun aika menee aikalailla viikolla.
Mutta siis oli aika sanoa heipat webber greensille ja toivottaa callingwoodin koti tervetulleeksi.

Eli meidän talo on tuo, missä on tuo hervoton puu edessä, peittämässä keittiön ikkunaa. Alkuun se tuntu inhottavalle, mutta nyt siihen on tottunut ja ei sitä edes huomaa. Pekkaa se enemmän häiritsee, kun se käy niin harvoin tässä kotosalla. (Pikku moka on nyt tullut, että keittiöstä puuttuu kuvat, lisään ne myöhemmin kun saan otettua tähän mukaan)

Osa teistä tietääkin jo, että meillä on ihan oikea takka täällä, ihan aito puutakka. Samoin tässä vieressä on european shop, joka on lähinnä venäläinen kauppa, jossa myydään niiden tuotteita, mutta sieltä saa ihan oikeaa makkaraa ja nakkia! Sekä smetanaa! NAM! Pitkästä aikaa saatiin ihan oikeaa uunilohta smetanalla!

Keittiön ruokailutila

Käytävältä aukeaa olohuone ja vasemmalla ovi kellariin

Eteinen

Tämä kun on townhouse, niin huoneet on ahtaampia kuin aiemmassa kodissa, mutta silti meillä on tilaa enemmän.

Ja jos ei ole lasten lelut pitkin lattiaa, niin sitten ne on koiran viimeistään. Ja sohvalla on tyypillisesti pikkujuttuja, niinku aina, mutta sepä ei meitä haittaa, joten se siitä ;D

Niin se syksy tännekin tuli

Takapihalle pääsee suoraan olkkarista ja se on tosiaan aidattu, Cialta saatiin onneksi pätkä kanaverkkoa, että saatiin isoimmat kolot paikattua ettei Nea karkaa.

Ja oleellinen osa I, meillä löytyy alakerrasta tosiaan wc nro 1.
Ja sitten yläkertaan, portaikostakin näyttää puuttuvan kuva joten lisään siitä kuvaa myöhemmin.

Kuvassa oikealla pienten huone ja vasemmalla Tonin. 

Meillä on siis 3 mh ylhäällä, sekä kylpyhuone vessalla höystettynä. Tässä talossa on huomattavasti enemmän kokolattiamattoa ja ainoa luututtava tila on keittiö ja wc:t.
Muut täytyy mennä tolla pesurilla aika ajoin. Onneksi se on ostettu, mutta ei siitä tulis mitään 3 lapsen ja koiran kanssa joten parempi näin. Imuri meillä hajosi juuri ennen muuttoa ja se jouduttiin ostamaan nyt uusi.
Näitä mattoja kun ei paljon ilman imuria siivota. Koreja on pakko hakea jossain vaiheessa dollarikaupasta, mutta nepä on siellä edullisia.

Talo on paljon vanhempi kuin edellinen, ihanat narisevat lattiat ja portaat. Kellarissa on tilaa tehdä vaikka mitä ja Pekka aikoi ripustaa pyykkinarut jossain vaiheessa sinne niin ei tarvi aina käyttää rumpua ja ripustella millon mihinkin oven ripaan kuivumaan.
(Kyllä monesti kirvaan näitä kanadan pyykkitelineitä ja kaipaan omaa SININ kuivaustelinettä!)

Mutta siis, heti alusta saakka tämä on tuntunut kotoisalta enemmän entä kerrostalo. Ei minusta siihen ole asujaksi.
Tuntuu niin oudolta ja mukavalta kun ovikello soi ja naapurin tytöt on kysymässä ovella "Can Sofia come out and play?"
Sofian kieli on mennyt hurjasti eteenpäin nyt. Luukaksella samoin, nyt kun päivittäin leikkivät ulkona toisten kanssa ja Sofialla on myös koulu, niin on se ihanaa nähdä ja kuulla kunka hyvin ne puhuu.
Käytiin lasten kanssa mäkkärin leikkipaikassa ja siellä oli Sofian luokkakaveri sattumoisin yhtäaikaa niin Tonin kanssa kuunneltiin Sofian puhetta sillon ihan ajatuksella, niin eihän siellä sitä suomiaksenttia ole kuultavissa juuri lainkaan. Ihan ku Taralla, ei siellä aksenttia ole.

Niin ja mummuille kuvaa siitä Sofian parturista mistä kerroin. Täällä on ihana lasten oma parturiliike, jossa istuimet on kaikki joko eläintä tai autoa, paikan sisällä on myös pallomeri.
Hinta oli samaa kuin ihan normaalissa kampaamossa. Me oltiin menossa leikkauttamaan vain Luukaksen hiukset, mutta Sofia halusi myös, onhan se nyt paljon siistimpi entä äidin saksima "sinnepäin".

Kiva kun kävittä taas kylässä, seuraavana me jäädäänkin odottelemaan Halloweeniä tänne ja pian koristelemaan taloa. Tulee olemaan jännä nähdä se "oikea" Halloween, trick or treatteineen!
Yritän ottaa mahdollisimman paljon kuvia tuolloin! Kuulemisiin jälleen!