Pala ukrainaa

Edmontonissa sijaitsee ukrainalainen kylä, joka on tehty historiaa kunnioittaen.
Kylässä voi vierailla eri taloissa sisällä, jossa ihmisiä asuu kesäisin. Ainakin osittain. He myös tekivät ruokaa perinteiden mukaan.

Vanhalta rautatie asemalta kuvaa. Satuttiinpa näkemään ihan luonnossa joku preeriakoira tai vastaava. Tai sen huomasi Luukas ja tuli sanomaan että siellä on joku eläin puun alla. Sieltä se juurakosta löytyi kumminkin vaikka ei eka uskottu.

Kylässä on myös hevosia, jotka tekee töitä. Nämä kasvattavat kylässä kaikki vihannekset ynnämuut itse ja heinätyöt tehdään myös hevosilla. Syksyllä siellä on sadonkorjuut jotka myös tehdään kaikki ilman nykyaikaisia vehkeitä.

Oli ihana nähdä heinää kuivumassa oikeasti seipäällä ja olipa ihan heinäpaaleja myös. Niitä kun ei juuri ole enää aikoihin nähnyt.  

Viljasiilossa tuli tuttu tuoksu mieleen ja paluu lapsuuteen kun ylirannalla on paakkolan siilolla käyty. 

Tämä vanha auto kiinnosti varsinkin Pekkaa kovin ja vielä se, että kyseinen auto kävi ja sillä myös ajoivat nämä unkarilaiset. Jokainen  heistä tervehti unkariksi ja kovasti myös juttelivat kun kuulivat meidän olevan suomesta.

Huoltoasema näytti sisältä tältä. Sieltä ostettiin myös aikoinaan silitysraudasta työkaluihin ynnämuut. Varmaan tuohon aikaan se onkin ollut melkoinen sekatavara kauppa.

Kirkko näytti kauniilta ulkoa sekä sisältä. Melkein yhtä suusta sanottiin Pekan kanssa että mieleen tulee Haukiputaan kirkko. Jostain syystä ensimmäisenä mieleen se tuli, kuvista ja kaikesta.

(Muistattehan että klikkaamalla kuvaa se näkyy suurempana)

Kylässä oli myös seppä paikalla ja näimme miten hevosen kenkiä on tehty. Oli kyllä aika hienoa nähdä tätä edes hetken, vaan sehän johti tilanteeseen että mulla meni henki ahtaalle ja pois oli mentävä. Varmaan vaikutti sekin kun hevoset kierteli edes takaisin keräämässä heiniä. Mulla kun se allergia ei paljon hevosta vaadi ja jo ollaan tukossa.

Tälläkertaa kumminkin lääkkeillä selvittiin ja kiertely jatkui. 

Koulun esittely alkoi juuri kun päästiin sen kohdalle ja sitä oli hienoa seurata. Samalla kerrottiin kurinpidosta kouluissa siihen aikaan. Ei taidettais tänä päivänä ihan sallia samaa. Milloin lyötiin sormille tai kauranjyvien päälle polviasentoon. 

Samalla saatiin esittely lämmityksestä talvisaikaan. 

Kanoja ja lampaita vilisteli vapaana pihoilla.

Nämä tosiaan taitaa olla kanoja jotka munii orgaanisia munia ilman mitään lisäaineita. Kaikki mitä syövät ovat omalta tilalta tuotettuja. 

Välillä hirvitti että mikä niistä tulee kohta nokkimaan koska sen verran kotkottaen kohti tultiin. 

Loppuun päästyämme käytiin katsomassa lahjatavaroita vaikka ei niitä ostettu, ajattelin että kaikki on todella kalliita mutta ainakin makeiset oli todella edullisia ja lapset sai tikkarit ja minä ostin meille pussin vanhan ajan lakua ja oli kyllä ehkä maailman parasta mitä olen koskaan saanut. 

Vesi hurahtaa kielelle kun edes ajattelee koko asiaa. 

Perhelippu tuonne maksaa 25$ normaalisti mitta Toni ei halunnut lähteä tuonne mukaan niin päästiin 20$ koska sofiasta ja luukaksesta ei mene maksua.

Haaveena on joskus vielä käydä fort edmonton parkissa, mutta se on sitten sen verran hintavampi että täytyy katsoa onko siellä jotain erikoista tulossa. Kesällähän se pitää jokatapauksessa käydä katsomassa. 

Talvella se taitaa olla vain tiettyinä pyhinä auki. 

  

Tämän jälkeen me mentiin suominaisten kanssa Katin läksiäis piknikille. Me oltiin hiukka myöhässä mutta onneksi Kati tiesi tämän joten mentiin paikalle kun kerittiin. Mun oli tarkoitus ottaa kuvaakin mutta meidän piknik sai lyhyen lopun kun Luukas sai kepin silmäänsä. Onneksi olimme todella lähellä lastensairaalaa joten sinne suunnattiin.  

Cia otti Sofian mukaansa ja kun auto oli lastattu me suunnattiin sairaalaan. 

Täytyy sanoa että en enää ikinä vie lapsiani muualle ensiapuun kuin sinne. 

Palvelu oli todella mahtavaa ja nopeaa. Lopuksi reipas herra sai jäätelön palkaksi ja lähdettiin kotiin silmä värjättynä ja hieman ruhjeilla. Säikähdyksellä selvittiin, jälleen kerran. 

Joten kuvia ei loppu ajasta ole, illalla olimmekin sitten kunnon ukkosen äärellä ja sähköttä hetken. 

Mutta sehän ei mitään, minähän vain rakastan ukkosta. 

Mutta enää ei ole hauskaa kun calgaryssä on Tornado ottanut maahan laskun ja uhka oli yllä. Pienihän se oli siellä ollut mutta silti, niihin tottumattomana kyllä se miettimään pisti.