tiistai 3. maaliskuuta 2015

Tuulta, tuulta ja tuulta

Ei lienee todellakaan turhaan täällä kulje vitsi, että Kanadassa tuulee aina, kun muuten kanadalaiset ihmiset kaatuisivat jos ei tuulisi...

Mutta paluu viime viikkoon ja viikonloppuun.
Pekan työkaveri Calum on etsimässä uutta asuntoa ja on välillä täällä meillä, harvoin kun on Edmontonissa ja tuli käväsemään perjantaina tässä mutka ja olivat tyttökaverinsa Jessican kanssa tulossa meille lauantaiksi. Vahtimaan lapsia!
Pitkästä aikaa oli odotettavissa ilta kaksin Pekan kanssa.

Toki lapset laitettiin nukkumaan Pekan kanssa ennen lähtöä, hieman helpottaa tuota hommaa, kun ole yhteistä kieltä.
Käytiin kylläkin pikku mutka vain kylillä, meni niin myöhään lähtö meillä.
Aamulla muiden nukkuessa, me herättiin lasten kanssa jo seitsemän aikaan ja touhuttiin normaaleja aamujuttuja.
Tuntui hassulta kun Calum ja Jessica jäi yöksi ja olivat nukkumassa leikkihuoneessa.
Aamun siinä kulutin itse samalla jutellessa Annen kanssa.
Porukka alkoi pikkuhiljaa heräilemään ja lapset oli kyllä tosi innoissaan tästä "meidän nuorikosta". Siinä saatiin tovi jos toinenkin istua Pekan kanssa kahvilla kun nuoripari viihdytti lapsia. Huh.
Viimeksi tuollainen hetki täällä on ollut joulukuussa, kun Jani vielä oli maisemissa.
Meidän piti käydä ostamassa lapsille talvikengät, kun Luukaksella varsinkin alkoi kengät olemaan just ja just sopivat ja mikäpä paras aika niiden ostoon nyt oli.
Täällä alkaa olemaan kesävaatteet joka puolella myynnissä ja toivottavasti meidänkään ei tarvitse noita talvikenkiä kovinkaan pitkään enää pitää, mutta pakkohan ne oli siltikin ostaa.
Käy kuomat auttamattomasti liian pieneksi.
Mutta aamu aloitettiin kuitenkin tällä, kyllähän tuo lapsille upposi. Tuntui että se 1,5 llitraa mitä keitin mannapuuroa ei meinannut riittää. 
Onhan se mukavaa, mutta tämä säilykööt nyt herkkuna, jota tehdään silloin tällöin. Ennenkuin saan sitä joskus lisää. 
Oulun porukkakin on lähettämässä pakettia niin tilattiin sitä lisää. 
Sunnuntaina siis oli sitten vuorossa wallmartia ja syömistä tiedossa. Pekka sanoikin että mennään käymään syömässä illalla porukalla. 
Oltiin myös sovittu, että mennään Cialla käymään kylässä ja voi että mua sitten harmittaa kun en ikinä muista ottaa kuvia Cian ihanasta talosta ja valloittavasta Piperista. 
Sunnuntaina oli onneksi vielä hyvä ilma ja lämmin. Toki tuulinen, mihinkä se siitä katoaisi :D
Joten otettiin lapsille ulkovaatteet mukaan ja ne pääsi leikkimään Cian pihalle Ellan ja Lucasin kanssa. Ja jälleen me löydettiin yhteisiä piirteitä pojista. Ja Cia kertoi tuntevansa 5 Lucas/luukas nimistä poikaa ja kaikkien nimeksi olisi pitänyt tulla Eemeli. 
Koska jokaisessa löytyy pala vaahteranmäen eemeliä. 
Muistattekos "työni" koirankynnenleikkaajana suomessa?
Ihana! Saan jatkaa sitä täälläkin ja lupauduin leikkaamaan piperin kynnet myös täällä. Ihanasti saan koirakavereita täälläkin. Ja ehkäpä vielä sen oman pennunkin. Sitten jossain vaiheessa. 
Meidän oli tarkoitus vielä käydä wemissä sunnuntaina mutta Cialla oltiin niin pitkään (siellä vain aika yksinkertaisesti kuluu niin nopsaa kun Cia ja David on niin rentoja) joten wemissä oli kaikki liikkeet jo kiinni. 
Kuitenkin mentiin sinne syömään Boston Pizzaan, jonne tuli Heikkikin. Taitaa olla viimeisiä kertoja kokonaan yhdessä tällä porukalla, toistaiseksi. 
Heikki joutuu palaamaan suomeen, kun luvat loppuu täällä.


Tällä kertaa en halunnut enää pizzaa ja en ole vielä kertaakaan täällä ollessani syönyt pihviä, päätin ottaa sen. 
Bostonissa ollessamme Tonista tuli paikan julkkis, tahtomattaan. 
Yleensä lapsille on oma menu ja omat pizza koot. Ja tarjolla on siis pannupizzaa tai thin-pohjalla, eli se mitä me normaalisti syödään suomessa. 
Toni on halunnut täällä ollessa medium pizzan paksulla pohjalla, ja tarjoilija kysyi useaan otteeseen, että ollaanko me varmoja ja kertoi että Toni elää kolme päivää samalla pizzalla. 
Olisittepa nähneet tarjoilijan ilmeen kun kerrottiin että ei, kyllä Toni syö melkein kaikki, ehkä pari palaa jää tuliaisiksi otettavaksi kotiin. 
Huomiona tähän siis että Heikki otti myös pannupizzan, small mallisen ja se oli siis täynnä syötyään omansa. 
Ja ei muutakuin ruuat pöytään ja syömään. 
Pihvikin oli maukasta, mutta pitänee selvittää se, että onko kypsä pihvi täällä poltettu...
Meinaan mun oli. 
Pekka söi pastaa ja lapset lasten menusta hampparia ja spaghettia. Ei varmaan tarvitse sanoa kuka sitä spaghettia söi?
Mutta takaisin Toniin. 
Eipä mennyt aikaakaan kun Toni oli syönyt puolet pizzastaan ja tarjoilijan tuodessa meille uutta kahvia, hän tuumasi Tonille "That´s impressive" Eli vaikuttava suoritus. Tarjoilija varmaankin luuli että tämä jää tähän ja kohta pyydetään laatikkoa lopuille. 
Tarjoilijathan käyvät vähän väliä täällä kysymässä onko kaikkia tarpeeksi ja hyvin jne. 
No, pian olikin Tonilla 3 palasta jäljellä koko ruokaa ja tarjoilija oli jo siinä vaiheessa aivan äimänä, pian siinä kävi kurkkimassa tarjoilijaa jos minkälaista kurkkaamassa ja pyörittämässä päätään. 
Lopulta Toni oli syönyt koko pizzan loppuun. Muutamat reunapalat vain jäljellä. 
Siihen tuli jo paikan managerikin kurkkimaan, että totta se on. 10 vuotias suomalainen poika syö enemmän kuin aikuinen ihminen. 
Koska blogi on levinnyt nyt muidenkin tietoisuuteen, voisi tästä päätellä että meillä on ylipainoinen poika, "jenkkitapaan". Vaan ei, ei meillä ole. Meillä on lapsi, joka suomessa saa aina moitteita milloin mistäkin kun on alipainoinen. Toni voi syödä mitä tahansa, lihomatta pätkääkään. Isäänsä kyllä tässä tapauksessa tullut. 
Hyvä kun ei lähdetty taputusten kera koko ravintolasta ulos. 
Mutta voin kyllä sanoa että oli Toni kyllä täynnä tämän jälkeen, mutta ei kuitenkaan ähkyssä. 

Oikeastaan tämän jälkeen paineltiin suoraan nukkumaan. 

Maanantaina olikin sitten vuorossa ostariin meno ja etsimään Tonille uudet kengät, koska sunnuntaina ei löydetty. 
Tarkoituksena oli ostaa vain ne kengät Tonille ja Pekalle vaan sitten löytyi kauppa jossa oli 80% alennukset. Saatiin Tonille ostettua toppatakki 50$ hintaan ja kaksi hupparia 30$. Onpahan ensi talvelle, lie kuinka kylmä silloin on. 
Samalla sain täytettäväksi paperit Sofian koulunkäyntiä varten, vuotta aikaisemmin se alkaa täälläkin. eskari Sofialla. 
Luukaskin olisi tuonne päässyt, jos se olisi täyttänyt 4 vuotta ennen ennen maaliskuun puoltäväliä. viikostahan se jää kiinni. Mutta me vietellään muuta aikaa sitten Luken kanssa. 
Sitten oli enää vuorossa Costcoa ja muita asioita ennen kotihommia ja nukkumaan menoa. 
Pekka lähtikin illasta sitten töihin. 
Ja aina viikon alussa meidän kaappi näyttää tältä, se on siis ääriään myöten täynnä. 
Kuvaa ottaessani läiskäytin mehua kaapin pohjalle. Maitoja on oltava 3 pulloa ja perunoita kaksi pussia jne. Porkkanoita tuli vähän turhan paljon vaan enköhän minä niistä jotain keksi. 
Kaikki todella on suurta, kun ostetaan costcosta. 
Ja tuosta kuvasta puuttuu se rasia määrä ennen pekan lähtöä kun eväät tein sille valmiiksi. 
Eli hiljaisuus alkakoot kera lasten!

Mutta palataanpa siihen tuuleen. Lauantaina vielä oli kohtuullisen hyvä ilma, sunnuntaina tuuli jo nosteli päätään. Mutta se oli vielä ihan ok. Siis sellainen, ettei lentoon tarvinnut lähteä. 
Mutta maanantai-aamuna kun herättiin... huhhuh. Lumi pöllysi ja lunta tuli kuin sanonko mistä...
Eli mentiin ostarille. 
Tuuli oli niin kova ja jäätävä, että lastenkin oli vaikea edes päästä eteenpäin tuossa tuulessa. Siihen tottakai pitää yhdistää pakkanen, eihän siitä nyt mitään tule ilman pakkasta. 
Kotonakin tuulee sisällä, milloin liesituulettimesta, ilmastoinnista, nurkista tai muista koloista mistä vain ikinä voikaan tuulla. 
Jopa liikennevalot pomppivat ylös alas kaduilla. Harmi kun en ottanut videokuvaa siitä kun oltiin costcoon menossa. 
Ja sama ilma jatkui tänään, tiistaina. Pakkasta -22 ja tuuli päälle, ni johan lämpötila alenee vieläkin kylmemmäksi. Jopa uutisissa tuumattiin että on ollut pari jäätävää päivää edmontonissa. Näiden pitäisi olla viimeiset pakkaset pitkäaikas ennusteiden mukaan. 
Niin... pitäisi.
Toivotaan todella että nyt lämpenisi. Kyllä kateudella luin Katin kommenttia että suomessa sataa vettä. Harmi Katille kyllä, että kelit on nyt huonot, mutta Kati pliis! Tuo ne lämpimät ilmat takasin tänne, kun kerta veit ne mennessäs suomeen ;)
No okei, on tänne nyt lupailtu parin viikon päästä yli 10 asteen lämpötiloja, että ehkä tämä tästä. Joskus ainakin. 
Mutta se summa summarum. Mä olen niin kurkkua myöten täynnä tätä tuulta! Ihan todella! Tuuli on jees kun se on lämmintä, tuuli on todellakin out kun se on niin jäätävää että luihin asti paleltuu eikä ole saunaa missä lämmitellä. 
Ja ei, minä en enää puhu pikku viimasta. Vaan täällä tuulee pahimmillaan niin kuin suomessa pahaisessakin syysmyrskyssä. Puut heiluu kaksin kerroin. Suomen viima ei ole mitään verrattuna tuuleen täällä Kanadan maastossa. 

Ja jälleen on poika porukka kokoontumassa esiintymään pubille viikonloppuna. Voi kunpa mekin päästäisiin vain näkemään pojat lavalla! Vielä Pekan synttäripäivänä. Viime vuonna mun synttäripäivänä oli Jaskan bändi kuosissa nyt Luukaksen kummisetä. 
Ottakaa joku pliis edes pikku pätkä videota meille ja tänne tunnelmaa!!!!
Hessulle tsemppiä keikkaan, samoin loppu porukka. Vetäkäähän hyvin, Iin murteella ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti