Keskiviikkona huomasin että meillä ei tule riittämään maito ja hedelmät loppu viikkoa. Cia onneksi tuli apuun ja lähti kauppaan meidän kanssa, onneksi Ciankin piti käydä kaupassa.
Toisaalta nyt tietää sen minkä verran pitää itse varata aineksia, jotta pärjätään viikko kotona kun Pekka on poissa.
Eli costcoon siis.
Sofia ja Luukas halusi taas hedelmä lautasen ja siinä oli vallan mainio iltapala lapsille!
Piirakkaa jäi vielä sen verran hyvin, että saatiin sitä myös lounaalla syödä.
Ja niin, meidän aamu...
Edmontonin ihanat ilmat, toissapäivänä vesikelit ja eilen pakkasta jonkun verran mutta aurinkoa riitti vaan entäpä tänään?
-22 ja feels like eli tuntuu kuin -27. Koska mikäpä muukaan kuin se tuuli...
No ei auttanut kun kivat-villapuvut alle ja koululle.
Siinä tallusteltiin naamat jäässä kohti koulua ja yhtäkkiä pam!
Piha on typötyhjä. Ei auton autoa.
Siinä aikamme pällisteltyä käännyttiin kotiin ja soittelin pari puhelua. No koulua ei ole ja muistihan se tonikin, siinä koulun pihalla. Että ai niin ne sanokin ettei oo koulua tänään.
Niin.. kivaahan se on. Kun olisit vain muistanut kertoa. No, tulipahan aamulenkki tehtyä. Tosin ilma olisi voinut olla parempi.
Joten meillä alkoi vapaat nyt ja Toni on koko loppuviikon vapaalla, kanadassa on opettajilla konferenssi joten koulut on kiinni torstain ja perjantain.
Me jäädään jo vapaille ja viikonlopun viettoon.
Ja odottelemaan iskää kotiin.
Nyt hyvää yötä, Pus Pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti