Hiljaisuus.

Pitkä tovi vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Syystä että meidän perheen ensimmäinen Kanadassa sairastettu stomach flu on nyt ohi.
Eli suomeksi mahatauti.
Viikko mennyt pyörittäessä taloutta jossa haisi milloin mikäkin erite...
Hyh.

Koska meillä on nämä ihanat Kokolattiamatot joka makuuhuoneessa ja oksentelevia lapsia, oli paras ratkaisu muuttaa olohuoneeseen, koska onhan laminaatti nyt huomattavasti helpompi pestä entä tuo matto, joka ei edes lähde irti. Tauti kesti viikon aikalailla kaikilla ja maha vieläkin kyllä kurissa ja möyrii. Mutta pääasia että ohi on. 

Kun oltiin parannuttu niin päätin tehdä piirakoita ja ne lapsille maistuisi tosi hyvin. Melkein koko satsin söivät samana päivänä. Varsinkin Luukas. 

Tänään mentiin sitten kauppaan kun Pekka olikin kotona ja lähtee vasta myöhempään illalla. Käytiin samalla wemissä.

Koska mun lenkkarit päätti oikeasti nyt ottaa ja sanoa sopimuksen irti. Ne nyt siirtyi tupakka osastolle. Olin jo aiemmin vilkuillut yhtä liikettä jossa suht edullisia kenkiä. Ja halusin myös hyvät lenkkarit. Siellä olikin sopivasti alet josta lähti myös Pekalle lenkkarit mukaan. 

Mutta voi että kaikkia niitä ihania kenkiä!!! Mua ei sais päästää kenkiä kauppaan. .. Äiti varmasti ainakin ymmärtää. 

Silmät kiinni sai mennä puoliksi. Ja kun joka kohdassa huusi vain tuo ale..

No, kuitenkin sen mä tein että vain ne lenkkarit lähti mukaan ja kyllä mä niidenkin valintaan saan kulutettu aikaa. Hyvinki!

Tänään on myös Annen syntymäpäivä ja Anne on joskus puhunut yhdestä korusta ja no minähän sen sitten löysin. Ja ostinkin. Joten Anne, tiedät kyllä. Rakas olet ja silleen <3

Niin ja oltiin jugurttia ostamassa kaupasta sun muita niin tässäpä osio vain lasten osastoa. Ja siinäkään ei ole kaikki. 

Tehtiin ruokaostokset loppuviikolle ja sit kotiin. Ja sattui kyllä moka. Siinä touhuttiin ja laitettiin ruokaa ja mä otin hetken torkut niin eiköhän Toni pölähtäny sisälle kellon ollessa puoli kolme. Samassa et hitto, tänään on TORSTAI! Ja siis koulu loppuu silloin klo 14. Onneksi joku naapureita oli päästänyt Tonin sisälle alaovesta. Toki pianon Pekka olis sen lähteny hakemaan mutta onneksi Toni tuli reippaasti kotiin. Viikon kotona olo on tehnyt taas tehtävänsä ja koulupäivä oli taas vähän hankalampi ja se suomi-kaipuu taas tuli Tonillakin. Kyllähän se aika ajoin vaivaa kaikkia...

Eräs asia on kuitenkin se, mikä täällä on meillä mennyt eteenpäin ja mistä Ulla tykkäisi todella paljon on se, että Luukas ja Sofia leikkii tosi paljon täällä jo ihan verbaalisia leikkejä. Sanallistaen kaiken leikissä. 

Kummallakin on mielikuvitusta näihin. 

Pekka oli alkuviikon reissussa toisen kuskin kanssa ja he perheineen on kutsuneet meidät kylään viikonloppuna. Asuvatkin vielä meidän lähellä jossain. 

Samalla tällä viikolla soitti pitkästä aikaa Laura ja Satuin laitteiden viestiä. Harjavallan Satun kanssa meillä taas on ollut huonoa tuuria kaikkien näiden älyvehkeiden kanssa, että aluksi minulta hävisi Satu whats upista kokonaan ja pari päivää meni niin ettei voinut pitää yhteyttä ja no eihän se kuulosta paljolta, mutta meille se on. Suomessakin oltiin melkeinpä joka päivä yhteydessä. Ja no sittenhän siinä tuli vielä et Satula ei toimi Skype. Eli nyt me ei voitu soittaakkaan. Eikä vieläkään voida. Pääasia on että me kuitenkin voidaan jutella muuta reittiä. 

Suomessa ja varsinkin tuntuu että Iissä hukutaan pian lumeen ja kunnon myrkäkkä se on meillekin saapunut tänään. Lunta tulee niin, että hyvä kun eteensä näkee. 

Tänään sanottiin myös heipat Katille ja Taralle, tytöt lähti suomeen ja kotiutuvat sitten huhtikuussa takasin edmontoniin. Katin mies on nyt tiettävästi ensimmäisenä korkannut suomalaisena jäätiet ja on siellä sitten ajamassa.  (Juuri se mistä se rekka kuskit jäällä ohjelma on). Sinne menee perässä myös toinen suomalainen. 

Eli niille pidetään peukkuja! 

Sunnuntaina ehdin ennen omaa sairastumista käydä brunssilla muiden edmontonissa asuvien suomalaisten naisten kanssa. 

(Mulla ollut hajuakaan mikä brunssi on...) 

Oli kyllä kiva tutustua lisää muihin suomalaisiin ketä täällä asuu. Kiltisti minä kuitenkin istuin vähän turvassa siinä Cia ja Katin keskellä. Yksi näistä naisista sitten asuu samalla puolen kaupunkia kuin me joten Jaanan kyydillä tulinkin sitten kotiin. Oli kyllä itselle mukavaa kun ensimmäisen kerran pääsin pois kotoa ilman ketään. 

Siellä oli tosi ihanan näköisiä hedelmälautasia vaan jokaisessa oli kiwiä ja vaikka sen olisikin saanut pois niin en uskaltanut sittenkään ottaa kun ei varmaksi voinut sanoa ettei tule kiwiä missään muodossa. 

Olis muuten voinut tulla ensiaputaidot tytöiltä testiin vaan eiköhän seki olis onnistunut kun oli sairaanhoitaja ja lääkäri mukana ;) 

No, tämä tästä viikosta. 

Hyvää matkaa Kati ja Tara ja montonin linnake pidetään pystyssä. 

Hyvää syntymäpäivää vielä kerran Anne <3