Meidän päivä

Kello soi 6.00 koulupäivinä. Minä tykkään siitä, että saan herätä rauhassa ja juoda kahvit, ennenkuin lapsia alan herättämään. En ole koskaan ollut mikään aamu ihminen ja todellakin kaipaan sen oman hetken ennen mitään.
7.00 herättelen lapset ja aamu alkaa sitten aamupalan touhuilla.

Puuron valmistuessa teen yleensä samalla Tonille tuon lunch potin valmiiksi. Kuvasta puuttuu vielä vesipullo, joka on jääkaapissa kylmässä. Sen lisään yleensä vasta lopuksi.

7.30 vaihdetaan yövaatteet pois ja lapset yleensä katsoo vielä ohjelmaa telkkarista ja Tonia hoputtelen pukemaan ja lopettelemaan peliä. Toni mielellään jäisi pelaamaan kotiin, kun yleensä tuolloin Suomen kaverit palaavat koneelle.

Sitten aletaankin ulkovaatteiden pukuun ja klo 8.00 on koko kööri ulkona kämpästä ja matkalla koululle. 

Tonilla alkaa koulu joka päivä klo 8.30 ja vaikka meillä onkin lyhyt matka koululle, meidän on pakko lähteä aiemmin kun koskaan voi tietää millainen matka on edessä, kuka riitelee, kuka jumittaa jne. Ja onpahan aikaa leikkiä samalla. 

Yleensä me ollaan vielä hetki koululla, kun Toni menee luokkaan. Riippuen siitä, millainen ilma on.

Suurin osa vanhemmista kuskaa lapsiaan autolla kouluun ja sitten on nämä koulubussilla kulkevat erikseen. Koululla on siis liikennettä. Mutta kanadassa ollaan tarkkoja kävelijöiden väistämisessä. 

Me sitten palataan takaisin kotiin Sofian ja Luukaksen kanssa, tehdään mitä milloinkin. 

Tänään lapset alkoi leikkimään ja vasta silloin pääsin itse aamupalalle ja samalla blogia kirjoittamaan, sekä uudet kahvit. 

Blogia on luettu tänään yli 4500 kertaa, kiitos siitä! Eihän se mitään vaikka muutkin lukee, vaikkakin tarkoitettuhan tämä on niille omille ihmisille siellä suomessa. Olen paljon törmännyt blogeihin ulkosuomalaisista ja ne on kyllä osa niin "mainostyyppistä" jotta itseä se ei niinkään kiinnosta.

Toki jokainen tyylillään, ihan kuin minäkin. Tuleepahan enemmän kerrottua teille kaikille mitä tänne oikeasti kuuluu eikä ole pelkkää facessa oloa. 

Samalla pesin pyykkiä ja siivosin keittiön ja sviiffasin lattian tolla swifferillä. Tällä Kanadan imurilla ei tee yhtään mitään laminaatilla. Samalla viestittelin Annen kanssa ja Pekkakin soitteli välissä. Sitten olikin jo lounaan aika, eli klo 11 paistoi eilisiä tähteitä. Yritän saada ruokaa niin että sitä jää seuraavaan päivään ja tuoreen ruuan kun Toni pääsee koulusta. 

Ja vähän jälkiruokaa. Lapsille paistoin suurimman osan makaroonista ja sitten söin itse munakkaan.

Sitten onkin aika päiväunille.

Sofia ja Luukas aina sanoo että ei mua väsyä, ei mua nukuta Ja äiti ei mennä nukkumaan, vaan yleensä siihen ei mene kuin 5 minuuttia ja näky on tämä: 

Eli aika nopeaan se uni kuitenkin tulee ja herätäänhän me kyllä aikaisinkin. Jossain vaiheessa nämä kyllä jää välistä, mutta vielä ei ole liiemmin ongelmia iltaisin vaikka nukutaankin päiväunet. 

Sitten herätessä jotain pientä välipalaa ja saadaanko suunnata takasin koululle. Monesti meillä tulee lähdettyä aiemmin jos on hyvä ilma.

Tonilla on koulua aina klo 15 asti paitsi torstaisin jolloin koulu loppuu klo 14. 

Näky on aina tämä: 

Matkalla jälleen. 

Toisinaan tuntuu että päivä menee samalla kaavalla arkena, mutta kyllä siinä niitä vaihteluita on kuitenkin. 

Tänään oli lämmin keli päivästä ja lapset ehti leikkiä reilu puolituntia ennenkuin Toni pääsi koulusta. 

Pyörätien ylistystä välillä. 

Ja kotiin. Ja jälleen keittiöön, hellan ääreen  

Lapset touhuaa tällävälin kuka mitäkin. 

Kun hommat on saatu ohi, oli aikaa vielä soittaa Pekan kanssa ja juoda kahvit. 

Samalla tulee luettua uutiset suomesta ja facea. Ja Vain olla. 

Hah! Niinku se ikinä onnistuisi.  Yleensä silloin kun huomataan että minä otan kahvia alkaa äiti-vingunta. Aina on joku jotain vailla.

Illat menee miten menee, Toni pelaa ja Sofia haluaa katsoa ohjelmia ja tabletista tapellaan. Silloin otan sen yleensä jo pois. 

Lasten ohjelmia voi katsoa monella eri tyylillä, Sofian mielestä ainakin. 

Illat on itselle ehkä se hetki jolloin toisinaan iskee se totaalinen tylsyys. Kaikki Suomessa nukkuu ja Pekka on joko nukkumassa tai kuuluvuus alueen ulkopuolella. 

Silloin tulee googleteltua paljon ja luettua eri juttuja. Nyt se lähinnä painottuu koira juttuihin. 

Lapset alkaa olla jo toisinaan siinä iässä että tekevät paljon omiaan. Sofia ja Luukas leikkii paljon yhdessä ja Toni haluaa pelata. 

Yleensä illalla me ei enää mennä ulos, kuitenkin ollaan jo päivällä ulkoilmassa ja ilmat nyt on välillä mitä sattuu niin ei sitten lähdetä enää sinne. 

Ja postissakin olisi se odotettu paketti. 

Tiedättekö miltä tuntuu että on salmiakkia odottamassa täällä? 

Etkä saa sitä? 

Minä tiedän! 

Vaan onneksi Pekka tulee jo perjantaina joten lauantaina, karkkipäiväksi saapuu sopivasti paketti kotiin. 

Silloin on kuin olisi joulu! 

Ei meillä sentään armeijassa eletä. Päivät poikkeaa toisistaan ja toisena päivänä tehdään muita juttuja. Toki näin koulupäivinä on tietyt asiat jotka toistuu mutta selkeä rytmi auttaa Luukasta eniten. 

Meidän päivä, meidän elämä edmontonissa. 

Nyt Hyvää yötä!