Weekend

Pekkahan on ollut koko viikonlopun töissä. Rampannut Yellowknifen ja enterpricen välillä. Päänsäkin oli kolauttanut ja vähän verisen haavan oli saanut aikaan. Mulla tuo lonkka jatkoi ärtymistään vielä pari päivää ja sit se asettui.
Taisi olla lihakset hyvinkin jumissa. Pari päivää meni kävellessä kuin quasimodo, notre damen kellonsoittaja.
Täälläkin puolen maapalloa on facessa kirppiksiä ja sain hyvään hintaan ostettua Sofialle barbie talon.

No ja itsehän en sitä sitten päässyt hakemaan, koska Pekka ei tullutkaan kotiin viikonlopuksi. Onneksi Cia tuli apuun ja saatiin talo heille. Oli tarkoitus käydä se sitten hakemassa sieltä kun Pekka kotiutuu. Mutta jälleen viivästyi Pekan kotiin tulo, joten Cia kävi ystävällisesti kaupassa mulle. Samalla toi talon ja pari kirjaa. 

Alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää tää toisten armoilla olo. Oli muutenki tarkoitus Pekan kanssa käydä nuo kirjalliset läpi ja opetella autoa.

No ensi viikolla sitten. 

Viikonloppu täällä on mennyt aika hiljaisesti ja paljon on tullut asioita mietittyä. Taas. 

Toni on kovasti nyt ollut sitä mieltä että hän haluaisi palata kotiin. Suomeen. 

Uhkasi jo muuttaa mummulle ja papalle :D

Mutta pääasia ettei itke ja ole pahoillani mielin. Katsotaan nyt kuitenkin tämä loppu kevät, kuinka ne asiat sujuu. Eihän tässä kuitenkaan loppujen lopuksi olla oltu kuin reilut 2 kk täällä. Toisaalta aika on mennyt tosi nopeaa ja toisaalta taas tuntuu että ollaan oltu jo vaikka kuinka kauan täällä. 

Tänä aikana on tapahtunut jo paljon. Luukas on kokonaan ilman vaippoja jo. Ei käytä edes yöllä vaippoja. Jotain me on siis saatu täälläkin aikaan. 

Mutta pitää kuitenkin lasten etu laittaa edelle ja miettiä nyt mikä on se paras ratkaisu. 

Onneksi jos niin käy, että suomeen palaisikin tuo barbitalo menee kasaan, joten sen aion laittaa postissa suomeen. Makso mitä makso. 

Mutta ne on sitten sen ajan mietteitä. Jos niin käy. 

Kaikki aikanaan. 

Pullaakin leivottiin ja siinäkin kävi pulla varkaita. Hyvä kun uunista ehti pois saada koko satsia. Oulun mummu soitti skypellä sopivasti kun taikina oli kohoamassa. Pitkästä aikaa Sofiakin suostui juttelemaan ja höpöttämään mummulle. Tosin ikävähän silläkin sitten tuli. 

Onneksi päästiin alottaa leipomukset ja lapset teki omia pullia. Rusinaakin oli vaan niistä ei loppujen lopuksi rusinat päätynyt koskaan pullaa asti. 

Minä päätin illaksi laittaa ruokaa tonne crock pottiin muhimaan ja no... aika epäilyttävää se on. 

Arvaat teko mitä meillä syödään?

Okei.. 

En oo kuohinut ketään ;)

Tämän viikon ehkä parhaista on ollut se, että äiti ja Anne on laittanut postiin pakettia. On kuin joulu tulisi. Odottaa pakettia suomesta. Suomijuttuja. 

Ihanaa!