Arkipäivää ja huonoja uutisia

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet. Tänään täällä on ollut todella hyvä päivä ja kaunis.
Aamulla jo aurinko pilkisti kun koulu matkalle lähdettiin.

Pilvistä vielä tuohon aikaan ja myös tuulista. Mutta aika lämmintä jo tuohon aikaan. 

Kuvia matkan varrelta.

Lapset on keksineet lentokone leikin ja sillä tekniikalla mennään välillä koulumatkaa, kuka milloinkin lentokoneena.

Päivällä olin juuri laittelemassa ruokaa kun suomesta tuli huonoja uutisia ja Laura rakkaalta on Eppu-koira siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Osalle tämä nyt ne merkitse mitään, mutta kyllähän siitä paha mieli tuli kun tietää kuinka rakas Eppu Lauralle on. Ja ikääkin tosella oli jo paljon. 

Laitoin Lauralle viestin, jonka itse sain kun oli Timpan aika mennä. 

"Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko 

ja kivut häiritsevät untani, 

niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä 

sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. 

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän. 

Älä anna surusi estää sinua, 

sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, 

rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. 

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. 

Et haluaisi minun kärsivän, 

kun aika koittaa, anna minun mennä. 

Vie minut sinne missä he auttavat minua, 

mutta, pysy luonani loppuun asti. 

Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, 

kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. 

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, 

se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. 

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, 

jonka täytyy tehdä päätös. 

Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina." 

"Saanko lähteä nyt? 

Luuletko, että hetki on oikea? 

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt. 

Saanko siis astua toiselle puolen 

ja vapaaksi päästä? 

Aluksi en tahtonut lähteä, 

taistelin kaikin voimin. 

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua 

Kohti lämmintä ja elävää valoa 

Tahdon lähteä 

Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla, 

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia 

ja minä kokea suuren suurta rakkautta. 

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, 

sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa. 

En ole kaukana. 

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. 

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi 

ja päättää tämä elämä luonasi. 

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, 

ja sano sanat, jotka toiveeni ois, 

koska välität minusta tuhannen verran, 

annat minun nukkua pois."

En tiedä runon alkuperäistä kirjoittajaa, sain tämän viestinä kun oli itsellä aika luopua. 

Mielestäni tähän kiteytyy kaikki se mitä tarvitsee.

Laura-kulta, anteeksi etten ole paikalla kun sitä eniten ehkä tarvitset. Mutta Tiedäthän sinä, jos tulee päivä, ettemme voi olla yhdessä, pidä minut sydämessäsi, pysyn siellä ikuisesti. 

Sinun sanasi minulle, minun sanani sinulle. 

Loppu päivä menikin sitten touhussa ja miettiessä välillä näitä juttuja. Kyllähän tämä myös nosti ne tunteet pintaan Bellan lähdöstä. 

Siitä on aikaa ja toisaalta ei ole. 

Siellä ne nyt on, molemmat rakkaat. Timppa ja Bella. 

Nyt joukossa myös Eppu ja moni muu.

Auringossa. Taivaalla. Ikuisesta ruohikossa.

Kaikkialla.

Ilta meillä meni aikalailla nenäverenvuotoja hoitaessa. Kertaa kaksi. 

Isäänsä tulleita lapsia. Sofialla vaan tänään tuli aika reilusti että saa nähdä onko jossain vaiheessa muut hoidot tarpeen. Ja myöhemmin sitten Toni. Tonia ei tarvi enää itse sillain hoitaa kun itsekseen sen hoitelee alusta loppuun. Sofian kanssa on tilanne vähän eri. 

Sofia katsoi vielä Ariel ohjelmaa, eli pieni merenneito läppärillä,  sai suomeksi katsoa niin kyllähän se istui rauhassa. 

Meidän päivään ei isompia muuten kuulu. Nyt hampaiden pesuun ja lapset nukkumaan. Ja koska meillä ei toimi televisio, kun kaukosäädin ei vain pelaa niin kutsuu sänky ja twilight tänään.