Ikea, Jysk, Brick jne..

Pekka kotiutui vihdoin maanantaina iltapäivästä kotiin. Vaikka se olikin ajanut koko yön, niin lapset ja iskäkin taisi olla niin onneaan,  ettei sekään malttanut mennä nukkumaan. Ja tokihan meidän piti kaupassa käydä kun kaapit oli käytännössä tyhjänä.
Onneksi lauantaina Cia kävi mulle kaupassa, että sain pikku juttuja.
Pekka ehdotti, jos mentäisiin lasten kanssa käymään jossain leikkipaikassa ja kaikki kolme halusivat että mentäisiin Chuck E Cheeseen. Siellä kun saa pelata ja touhuta. Kerrankin oli hetki, että ihan jokainen lapsista vain huusi isiä. Minä sain surffailla vain netissä ja olla hetken. Huh!
Illalla huomasin kuinka pitkään olin ollut vain yksin, kun lapset nukkui niin mulla olis ollut asiaa vaikka kuinka. Pekka taisi vain nukkua puolet ajasta mitä sille puhuin, se kyllä sanoi että puhu vain, en minä nukahda, vaan äkkiäkös se kuorsaus paljastaa?
No olihan se Pekalla kin ollut raskas viikko.

Chuck E Cheese on paikka jossa saa tokeneita ruuan mukana josittain ostaa semmoisen paketin mihin niitä tulee. Lapset sai yhteensä 80 tokenia, jotka käyvät joka laitteeseen. Eli siellä saa pelata niin paljon kun tokeneita vain riittää. Pekka pelasi yhtä kana peliä ja voitti lapsille 100 lippua. Melkein jokaisesta koneesta saa siis lippuja sitten palkinnoksi, jotka syötetään sitten toiseen koneeseen ja kuittia vastaan saa lähtiessä valita palkinnon. Meillä ne ei nyt mitään suuria ole, kun ne jaetaan meillä sitten kolmeen osaan. Mutta ei meillä onneksi kukaan valita.

Tiistaina meillä olikin sitten vähän huonompi aamu. Toni ei millään suostunut kouluun. Pekka ja Toni oli vielä meidän parkkipaikallakin istumassa pitkään vaan ei. 

Keskusteltiin sitten siitä, että kaikilla meillä on välillä ikävä kotiin. Kaikilla meillä on hetkiä jolloin ei haluaisi olla täällä, mutta sen aika nyt vain on. Koska Pekan työ on täällä. 

Samalla juteltiin siitä, mikä olisi Tonin toive sille, että tuntisi olonsa kotoisaksi ja olisi hyvä olla. 

Tonia on kovasti harmittanut suomeen jäänyt pleikkari ja siitä on puhuttu jo aiemmin että sen saa. Joten sen metsästys käyntiin!

Eiköhän me pikkuhiljaa saada kaikki kotiutumaan tänne, yhdessä toimitaan, koko perhe.
Uskon että jos me tästä kaikesta selvitään, ollaan me kokoonpano ettei ole toista! Ei ole helppoa asua täysin vieraassa maassa ja kulttuurissa, oli sitten lapsi tai aikuinen. Joillekin tämä voi olla paljon helpompaa kuin meille, mutta koskaan, ei ikipäivänä olisi uskonut että me, Rahikaiset Iistä asutaan Kanadassa, Edmontonin miljoona kaupungissa. Jopa minä, jolle Oulukin oli liikaa!

Keskiviikkona sitten paremmalla mielin kouluun... Tai sitten ei.
Kesken koulupäivän piti Pekan hakea Toni kotiin. Joka päivä yritetään silti. Koulussa onneksi tiedostavat tilanteen ja myös siellä yritetään Tonia saada viihtymään. Taitaa nyt se koti-ikävä olla kunnolls päällä. Mutta jokainen maahanmuuttaja on kertonut sen ensimmäisen puoli vuotta olevan todella vaikeaa ja yhtä tunteiden vuoristorataa, paikasta riippumatta.
Me oltiin suunniteltu reissua Ikeaan kun Toni haluaa nukkua pienten kanssa samassa huoneessa, me on tehty tuosta tyhjästä huoneesta nyt leikkihuone. Sinne halusin pienille pöydän ja tuolit, jossa saa piirtää ja touhuta.

 Barbitalollakin on nyt oma paikkansa. Annen kanssa siinä samalla juttelin ja yritin äitiä saada kiinni. Ei olla soitettu varmaan yli viikkoon ja nytkään en saanu sitä kiinni, mut onneksi Anne sit laittoi äidille viestiä että soittaisi tännepäin.
Sitten kun Toni oli tullut koulusta lähdettiin sinne Ikeaan. Pikkuisen on tuo matka lyhyempi entä Iistä Haaparantaan. Meillähän menee vajaa puol tuntia ikeaan.

Ikeassa on patjat ja sängyt nyt alennuksessa ja Tonihan on meistä nyt ainoa joka nukkuu ilmapatjalla, niin nyt on pakko saada se sänky. Päätettiin kuitenki, että katsotaan monesta eri paikasta. 

Tänään ei kuitenkaan sitä löydetty vielä, mutta jatketaan viikonloppuna sen etsimistä. Kijijii on täällä sivusto joka vastaa ehkä tori.fi sivua Suomessa ja sieltä löysin erään liikkeen jossa olisi käytettyjä Sänkyjä myynnissä. No suunnattiin sinne. Se olikin panttilainaamo ja kyllä, sielläkin niitä Sänkyjä oli. Käydään vielä kuitenkin muutamassa muussa paikassa. Kuitenkin sieltä löydettiin muita. Ja halvalla. 

Mullakin on twilightin viimeiset osat nauhalla digipoksilla vaan ne alkupäät puuttui ja nyt, nyt mulla on nekin täällä! Ja hintaa tuli 15$ vielä bluray leffoina. Ei paha! Pekka ja Toni löysi sit pleikkari pelejä. 20$ yhteensä. 

Matkalla kotiin huomattiin asia, joka piristi Tonia. Ja pisti jopa hymyilittämäänkin nyt että hän asuu Kanadassa eikä Suomessa.  Nimittäin Fifa womens wordcup pelataan kesällä täällä, edmontonissa. Ja ei kuulemma haittaa vaikka onkin naisten pelejä mutta jalkapallostahan Toni tykkää. 

Olisi kyllä mahtavaa jos Pekka sais Tonin vietyä edes yhteen peliin. 

Mehän siellä kaupungilla ollessa eksyttiin chinatowniin, tai se panttilainaamo taisi ollakin siellä niin aika karseaa siellä välillä kyllä on. 

Mutta ainakin nämä ihmiset oli tosi mukavia jotka omistivat paikan. Kauheasti oli juttua maahanmuutosta yms. Ja kun ostettiin noi leffat, saatiin nähdä että levyt oli kunnossa. 

Kyllä tuli mieleen se, että harmi kun Jani ei ollut mukana. Siellä olisi ollut vaikka ja mitä. 

Kotimatka kestikin sitten pikkuisen pidempään, koska mehän oltiinkin sitten keskellä ruuhkaa. 

No mikäs siinä ajellessa Gretzky driveä pitkin. Tässä se ruuhka on vasta alkamassa..

Matkallahan kävi sitten vielä niin, että Sofia oksensi autoon. Meillä näyttää kaikilla lapsilla olevan matkapahoinvointia. Yh... mikä ihana loppumatka. Hajun siivittämänä. Ulkona oli kylmä vaan ikkuna oli pakko avata. Ja kun seistiin keskellä ruuhkaa, ei voitu edes pysähtyä mihinkään, kun tottahan toki me oltiin keskikaistalla, autojen saartamana. 

No kotiin päästiin kunnialla ja saatiin tyttö siivottua. 

Ja koottua ikean palapelit. 

Kyllä kelpaa katsoa tabletilla piirrettyjä!

Ja jossain vaiheessa ikeassa on saanut marabouta ja ennen joulua niitä ei enää saanut vaan nytpä oli!!!

Lapsillekin sanoin että nyt syödään näitä hissukseen. Mutta ihana tietää että ainakin nyt saa myös daimia. Tonihan ei millään olisi malttanut pysyä poissa suklaasta. Nyt kun on tuttua ja melkein lempparia. Onneksi tietää että sitä lempparia on tulossa. 

Mutta tuntuu pöljältä että nyt on keskiviikko ilta. Ihan kuin olisi viikonloppu. Koska Pekkakin on ollut kotona. 

Pekka sai uuden työparin ja käy tänään vielä yksin reissun, jonka jälkeen siirtyy tiimikuskiksi ja työajat pitenee. 

Mutta nyt kun meillä on costcoon kortit, voidaan helposti hakea isompi satsi ruokaa kerralla ja me pärjätään lasten kanssa hyvin viikko täällä. 

Mutta nyt on aika laittaa katras sänkyyn ja mennä itsekin.

Hyvää yötä!