Hissukseen oloa

Tänään oli hiljainen päivä. Oulun mummu soitti aamusta ja muuten aamu meni rauhallisissa merkeissä. Kerrankin lapset leikki ainakin kerran rauhassa, tappelematta. Tosin eihän sitä ihmettä kestänyt kuin hetken.
Luukaksen kuivaksi opettelu on alkanut hyvin ja tänää  on ollut vahingoton päivä. Jes!
Aamulla tekstailin Annen kanssa samalla ja siivosin jääkaapin. Nyt on purnukatkin järjestyksessä.

Nää on nää jenkkikaapit kyllä isoja täällä, lapsista mahtuis kuka vain tuonne sisään. Ja ruuan laittoonhan sitä piti alkaa.

Kanadalaista lasagnettea. Suomessa ollessa en ikinä tykännyt kyseisestä ruuasta mutta tämä oli hyvää. Hyvät mausteet. Joten tätä kokeillaan kyllä toistekin koska lapsetkin tykkäsi paljon. Luukas heräsi aamulla aikaisin ja me nukuttiin pienet päiväunet ja Sofia jäi olohuoneeseen Tonin kanssa. Lupasin Sofialle tabletin ja Toni auttoi Sofiaa etsimään mieluista ohjelmaa. Sofia olikin kaivannut tyttöjen ohjelmaa niin nyt sai katsoa kerrankin tappelutta. Luukas tosin oli sitä mieltä että hän ei nuku eikä väsytä yhtään vaan toisinpa oli. 2 sekuntia ja poika oli umpiunessa. 

Alkuun meinasin nousta sängystä pois, mutta olen koko päivän aivastellut jatkuvasti joten uskoisin jonkun flunssan nyt yrittävän päälle. 

Ilta menikin sitten lasten kanssa ja Sofia halusi tehdä minusta Elsa prinsessaa...

No ehkäpä joskus. 

Julmettu juurikasvu ja hiukset kaipaa leikkausta vaan nyt ei raski siihen ryhtyä. Ehkä joskus. 

Samalla kun laittelin keittiötä laittelin myös Katin kanssa viestejä noista palautettavista pulloista. 

Ei onnistu ihan suomessa. Maitopulloista saa rahaa, samoin pillimehuista. Arvatkaa montako pillimehu tetraa on jo mennyt roskiin? 

No, jatkossa joka purnukka säkkiin. Pitää muistaa Katilta pyytää se osoite sinne palautuspaikkaan, joka on meitä lähellä. Kati olikin vasta siellä käynyt, joten aika mielenkiintoiselta vaikutti. 

Meillä onkin täällä taas melkoinen iltavillit menossa tuolla lasten makkarissa. Tänään kaipaisi sitä off-nappia hetkeksi noihin lapsiin.. virtaa niillä riittää taas enemmän kuin laki sallii.

Ehkä jonain päivänä vielä voin katsoa tuon switched at birthin rauhassa. Minä en ymmärrä ihmisiä jotka päivittäin katsoo englanniksi ohjelmia ilman tekstiä, että miten niistä kuulee yhtään mitään. Koska minä en kuule niin että saisin selvää kaikesta. Kotona se oli helppoa koska aina oli se tekstitys. Pysyi kärryillä. Mutta täällä sitä nyt ei tietenkään ole. 

Kiitokset sinulle, eräs ystäväni,  joka olet tullut blogi maailmaan kauniista sanoistasi. Ja ne talkoot todellakin oli ikimuistoiset, nestehukkineen kaikkineen ;)

Ne lasit oli juuri sopivat kuvaan <3