Koulua, kauppaa ja ensiapua...

Tänään olikin sitten aamusta alkaen vauhtia. Minulla tosin ei olluy kiirettä mihinkään. Aamu meni Annen kanssa jutellessa, kuten yleensä. Ja Satun. Sekin joka päiväinen piristys. Nyt kun tiesin huomenna suomessa olevan loppiainen, eikä Maiju töissä niin sitten vuelä Maijun kanssa jutellessa meni aikaa. Kunnes Pekka tuli huikkaamaan että kauppaan häytyisi lähteä. Ja että auto on käynnissä.
Pekka kävi tosiaan aamusta tossa lähi koululla, johon Tonille on siis paikka. Toni aloittaa koulun ensi maanantaina. Tämän viikon saa vielä siis lomailla.

Paperin täyttöä... ja kyllä huomaa sen kuinka ilman tukiverkkoa me täällä oltaisiin nyt jos ei olisi Katin porukkaa eikä Heikkiä. Koska koulun lomakkeisiin pitää laittaa emergency contact person eli hätätilanteen varalta kontakti henkilöt jos meitä ei tavoiteta. Joten Kati ja Heikki suorittavat nyt tätä tehtävää täällä Kanadassa. Lappuja on jos minkälaista mutta näillä se poika pääsee kouluun, joka on tuossa ihan pienen matkan päässä meiltä.
Sunnuntaina Katin kanssa mietittiin mitenhän täällä ensiapu toimii..  Ehkäpä se oli karman laki? Tai joku, mutta..
Olimme kaupasta tulossa kotiin ja lapset tappeli kuten aina, että kuka painaa hissin nappia,  ja eiköhän Luukas läntännyt sormensa hissin oven ja seinän väliin. Sormet oli siis kirjaimellisesti jumissa siellä. Minä en niitä saanut irti. Lopulta oli pakko nykäistä käsi irti jolloin alkuun vaikutti siltä että sormet on kyllä nyt murtuneet. Sen verran oli turvoksissa ja näytti kuin keskisormi olisi ollut virhe asennossa. No, ei muutakun paperit mukaan ja Pekka ja Luukas lähti tsekkaamaan ensiapua. Täällä edmontonissa on kuulemma lastensairaala mutta nyt tuonne eivät menneet vaan tänne lähialueelle. Nopeaa hoitoa ja tsekkaus ja sormet on vain onneksi ruhjeilla ja nahka rullalla, mutta ei murtuneet. Ja hyvä näin.
Mutta palaamme siihen kauppareissuun. Annr on niin kovin kaivannut kuvia kaupasta ja tänään niitä otin Annelle kun viestiteltiin whats upissa samalla.

Nyt oli siis vuorossa Superstore johon otimme kortin joka kerryttää pisteitä. Ja olihan tuolla osa halvempaa kun wallmartissa ja siistimpi kauppa. Tänään pitää muistaa rekisteröidä netissä tuo kortti.

Puuroriisi on nyt loppunut ja onneksi nyt kuitenkin tiedän mitä ostaa, kiitos Katin. Ja lihalientäkin löydettiin. Pekka ja Sofia löysi ne ja me riisiä Luukaksen kanssa. Ja ei, ne lihaliemet ei oo maustehyllyssä niinku suomessa.

Sinappiakin oli sitten montaa lajia ja hyllyllinen, eri tavalla maustettuja. Ei taida ihan Turun sinappia löytyä...

Salaattia löytyy jos minkälaista. Sekä noita tapas-laatikoita. Harmikseni multa loppu akku kesken kaiken puhelimesta niin kaupasta ei tullut enempää kuvia, nyt. Lupaan Anne, kun seuraavan kerran mennään kauppaan on akun oltava täynnä.
Nimittäin kaupasta löytyy eläviä rapuja myytävänä vesi tankissa. Siellä mennä viipotti yks rapu. Simpukoitakin löytyy.
Kaupassa oli myös mahtava irtokarkki-mauste-pähkinä hylly josta otetaan painon mukaan siis juttuja ja arvatkaa lasten ilmeet kun oli chupa chups tikkareita? Samoja ku Suomessa! Ja n. 10 tikkaria maksoi 1,39$. Eli n 1€. Vaikka nyt ei olekaan karkkipäivä niin nyt saivat tikkaria kyllä.

Sämpylöitä,  muutama hintaan 6$. Siinä on leipää pitkäksi aikaa. Pakkasessa nyt suurin osa.

Kuvaa matkan varrelta. Petro canada missä Pekka käy yleensä tankilla ja tupakan ostossa.
Sitten kotiin. Minä jäin tosiaan ruuan laittoon ja Pekka Luken kanssa sinne lääkäriin.
Sofia innostui illasta piirtämään ja tässä on Ullalle kuva, Sofian pyynnöstä kun on uusi hieno kynä.

Nyt Pekka lähti reissuun jälleen ja me jäätiin touhuileen tänne omia. Ja senhän mä muistin, etsiä sitä hiivaa... Sehän se Kati oli. Mutta seuraavaan kertaan sitten.