Rankka päivä

Viime yön nukuin tosi huonosti ja heräsinkin jo kuuden aikaan. Näin tosella ihanaa unta ja tästä syystä aamulla kun heräsin, olin todella pettynyt että uni ei ollut totta.
Olin tullut kotiin, iihin. Kenenkään siitä tietämättä, äiti ja isä tiesivät. Lähdin samantien kun iihin menin, Annen oven taakse ja samaan aikaan kirjoittelin whats upissa Annelle. Annella oli rankka ilta kotona ja kaipasi vähän piristystä elämään ja minä kirjoitin Annelle, että avaappas ovi, josko siellä olis jotain joka piristää. Minä siellä siis olin. Oven takana. Siitä me mentiin Annen autolla Maijulle ja istuttiin monta tuntia kahvitellen ja nauraen. Tämän jälkeen menin vielä Katjalle ja Heikille saman tempun kanssa. Se tunne,  mikä unessa oli jääti minua koko aamun. Kyllä siinä itku jos toinenkin tuli aamun mittaan.
Ilmoitin jo Pekallekin että mulle alkaa riittämään tämä ja haluan kotiin. Pekka oli vielä töissä. Juttelin samaan aikaan Annelke ja Satulle suomeen. Viestein kylläkin. Tänään en olisi vastannut kenenkään skype-soittoihin.
Siinä aikani pyörittelin asiaa mielessä ja keräsin rohkeuden ja laitoin Katille viestiä asiasta. Kukapa muu minua ymmärtäisi samalla tavalla kuin Kati?
Tottakai tekin rakkaat siellä suomessa ymmärrätte ja kuuntelette, hyvinkin mutta Katihan se myös on täällä elämässä tätä elämää.
Sainkin jo huomattavasti patemman mielen ja en ollut sillä sekunnilla lähdössä kotiin.
Nyt vain puhuttiin Pekankin kanssa että ajan tänne kortin ja kun hän ei töissä autoa tarvi, päästään mekin vapaammin liikkumaan.
Sitten suunnattiin kyselemään noita juttuja. Nyt on kirja opeteltavana ja sitten kirjallisiin kun olen valmis. Sitten saankin ajaa autoa Pekan kanssa.
Olo parani kyllä huomattavasti.
Kaupassa vielä enemmän. Onnistuin ihan itse löytämään kelmua, foliota, kanelia ja hiivaa. Kerrankin. Tosin suuresta osasta Kati oli aikanaan laittanut kuvaa.
Käytiinpä ekan kerran drive thru-automaatilta nostamassa rahaa.

Onneksi ulkona oli kylmä tuuli ja tihkuinen jääsade. Hyvällä omallatunnolla saattoi käysä siinäkin sitten.
Meillä on tuossa autossa usb-paikka ja koskaan me ei oo saatu sitä toimimaan mutta tänään tapahtui joku ihme. Ensinnäkin minun puhelin yhdistyi laitteeseen ja kokeiltiin sitten sitä meisän tikkua sinne ja kappas!

Kylläpäs tuli niin mahdottoman kotoisa olo. Autossa, biisit päällä ja olotilaan sopiva Apulanta.
Ja kuten jälleen huomataan ulkosuomalaiset omassa "yhteisössään" Kati ihana tulee huomenna pitämään taikinaterapiaa ja leivotaan karjalanpiirakoita yhdessä. Ja Cia tulee ensi viikolla ja vie minut kauppaan ja tulee myös kylään. Mutta kauppareissu, ilman lapsia? Kyllä kiitos!
Niin ja tänään tosiaan vietiin koululle Tonin ilmottautumislaput ja Toni aloittaa koulun maanantaina klo 8.30. Täällä on nämä koulupäivät pitkiä. Joka päivä koulua on klo 15 asti, paitsi torstaisin Tonilla on koulua kahteen.
Erilainen arki alkaa sitten.