torstai 26. helmikuuta 2015

Costcoa ja koulua

Ja muistelmista Kanadaan.
Keskiviikkona huomasin että meillä ei tule riittämään maito ja hedelmät loppu viikkoa. Cia onneksi tuli apuun ja lähti kauppaan meidän kanssa, onneksi Ciankin piti käydä kaupassa.
Toisaalta nyt tietää sen minkä verran pitää itse varata aineksia, jotta pärjätään viikko kotona kun Pekka on poissa.
Eli costcoon siis.

Cia pakkasi tavaroita autoon kun minä laitoin Sofian ja Luukaksen autoon. Siinä on kahden perheen ostokset hyvin vieneet tilan kontiSta. Hyvin me osataan! Shoppailla ainakin. 
Sofia ja Luukas halusi taas hedelmä lautasen ja siinä oli vallan mainio iltapala lapsille! 
Cian vinkistä ostin chicken pie eli kana piirakan ja oi että se oli hyvää. Kaikki söi sitä hyvällä ruokahalulla paitsi Sofia. Joka eläisi pelkällä spagetilla jos hän saisi päättää. 
Piirakkaa jäi vielä sen verran hyvin, että saatiin sitä myös lounaalla syödä. 
Ja niin, meidän aamu...
Edmontonin ihanat ilmat, toissapäivänä vesikelit ja eilen pakkasta jonkun verran mutta aurinkoa riitti vaan entäpä tänään? 
-22 ja feels like eli tuntuu kuin -27. Koska mikäpä muukaan kuin se tuuli... 
No ei auttanut kun kivat-villapuvut alle ja koululle. 
Siinä tallusteltiin naamat jäässä kohti koulua ja yhtäkkiä pam!
Piha on typötyhjä. Ei auton autoa. 
Siinä aikamme pällisteltyä käännyttiin kotiin ja soittelin pari puhelua. No koulua ei ole ja muistihan se tonikin, siinä koulun pihalla. Että ai niin ne sanokin ettei oo koulua tänään. 
Niin.. kivaahan se on. Kun olisit vain muistanut kertoa. No, tulipahan aamulenkki tehtyä. Tosin ilma olisi voinut olla parempi. 
Joten meillä alkoi vapaat nyt ja Toni on koko loppuviikon vapaalla,  kanadassa on opettajilla konferenssi joten koulut on kiinni torstain ja perjantain.
Me jäädään jo vapaille ja viikonlopun viettoon. 
Ja odottelemaan iskää kotiin. 
Nyt hyvää yötä, Pus Pus!


Olipa kerran...

Olipa kerran kolme naista.
Jokaisella oma kokemuksensa, menneisyytensä ja tapahtumansa.
Olipa kerran bileet, syy jääkööt meidän kolmen salaisuudeksi.
Elämäni ensimmäiset bileet jossa on juotu lähes 100€ maksava shampanjat, kristallilaseista, meidän häälahjasta. On korkattu uudet mikit, on korkattu levyt, joiden paikalle saamiseen meni aikaa, on laulettu ja naurettu.
Oli Kauko Röyhkää iisakissa.
Oli itkua.
Muistaakseni iltana tuona, on asfalttiviidakko saanut alkunsa.

Mutta iltana tuona, alkoi matka, matka kolmen naisen.
Ylämäkeä ja alamäkeä, vauvoja , riitoja ja halauksia.
Ehkä ne elämäni parhaimmat. Riitoineen kaikkineen.
Päivään seuraavaan jolloin saamme jälleen sanoa, olipa kerran, nyt ja ikuisesti.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Arkipäivää ja huonoja uutisia

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet. Tänään täällä on ollut todella hyvä päivä ja kaunis.
Aamulla jo aurinko pilkisti kun koulu matkalle lähdettiin.
Pilvistä vielä tuohon aikaan ja myös tuulista. Mutta aika lämmintä jo tuohon aikaan. 
Kuvia matkan varrelta.


Lapset on keksineet lentokone leikin ja sillä tekniikalla mennään välillä koulumatkaa, kuka milloinkin lentokoneena.
Päivällä olin juuri laittelemassa ruokaa kun suomesta tuli huonoja uutisia ja Laura rakkaalta on Eppu-koira siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Osalle tämä nyt ne merkitse mitään, mutta kyllähän siitä paha mieli tuli kun tietää kuinka rakas Eppu Lauralle on. Ja ikääkin tosella oli jo paljon. 
Laitoin Lauralle viestin, jonka itse sain kun oli Timpan aika mennä. 

"Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko 
ja kivut häiritsevät untani, 
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä 
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. 
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän. 
Älä anna surusi estää sinua, 
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, 
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. 
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. 
Et haluaisi minun kärsivän, 
kun aika koittaa, anna minun mennä. 
Vie minut sinne missä he auttavat minua, 
mutta, pysy luonani loppuun asti. 
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, 
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. 
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, 
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. 
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, 
jonka täytyy tehdä päätös. 
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina." 
"Saanko lähteä nyt? 
Luuletko, että hetki on oikea? 
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt. 
Saanko siis astua toiselle puolen 
ja vapaaksi päästä? 
Aluksi en tahtonut lähteä, 
taistelin kaikin voimin. 
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua 
Kohti lämmintä ja elävää valoa 
Tahdon lähteä 
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla, 
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia 
ja minä kokea suuren suurta rakkautta. 
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, 
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa. 
En ole kaukana. 
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. 
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi 
ja päättää tämä elämä luonasi. 
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, 
ja sano sanat, jotka toiveeni ois, 
koska välität minusta tuhannen verran, 
annat minun nukkua pois."

En tiedä runon alkuperäistä kirjoittajaa, sain tämän viestinä kun oli itsellä aika luopua. 
Mielestäni tähän kiteytyy kaikki se mitä tarvitsee.
Laura-kulta, anteeksi etten ole paikalla kun sitä eniten ehkä tarvitset. Mutta Tiedäthän sinä, jos tulee päivä, ettemme voi olla yhdessä, pidä minut sydämessäsi, pysyn siellä ikuisesti. 
Sinun sanasi minulle, minun sanani sinulle. 

Loppu päivä menikin sitten touhussa ja miettiessä välillä näitä juttuja. Kyllähän tämä myös nosti ne tunteet pintaan Bellan lähdöstä. 
Siitä on aikaa ja toisaalta ei ole. 
Siellä ne nyt on, molemmat rakkaat. Timppa ja Bella. 
Nyt joukossa myös Eppu ja moni muu.
Auringossa. Taivaalla. Ikuisesta ruohikossa.
Kaikkialla.

Ilta meillä meni aikalailla nenäverenvuotoja hoitaessa. Kertaa kaksi. 
Isäänsä tulleita lapsia. Sofialla vaan tänään tuli aika reilusti että saa nähdä onko jossain vaiheessa muut hoidot tarpeen. Ja myöhemmin sitten Toni. Tonia ei tarvi enää itse sillain hoitaa kun itsekseen sen hoitelee alusta loppuun. Sofian kanssa on tilanne vähän eri. 
Sofia katsoi vielä Ariel ohjelmaa, eli pieni merenneito läppärillä,  sai suomeksi katsoa niin kyllähän se istui rauhassa. 
Meidän päivään ei isompia muuten kuulu. Nyt hampaiden pesuun ja lapset nukkumaan. Ja koska meillä ei toimi televisio, kun kaukosäädin ei vain pelaa niin kutsuu sänky ja twilight tänään. 



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Viikonloppu

Perjantai iltana jo Pekkakin kotiutui ja aikalailla oltiin jo nukkuma puuhissa lasten kanssa kun se tuli.
Eli ilta meni oikeastaan siihen, että mentiin vain nukkumaan.
Lauantaina herättiin normaaliin tapaan jo aika aikasin, Pekka jatkoi uniaan siihen asti kun lapset muistivat että sekin on kotona. Itse odotin jo aikalailla vain hetkeä että posti aukeaa ja pääsee hakemaan sen odotetun suomi-paketin.
No, meidän tuurillahan se posti oli kiinni puoleen päivään asti jonkun inventaarion vuoksi.
Autossahan me sitten kuunneltiin helsinki-shangri-la biisiä ja no mikä jottei, sattui sopiva liike tulemaan vastaan. Pakkohan siitä oli kuvakin ottaa! 
Ja hienoja täällä on noi rekkaritkin osalla. Meidän piti kaupassa käydä ostamassa viikoksi tarpeet joten costcoon siis. Ehkä sieltä en kaikkia tarpeellista aina tule löytämään, mutta onhan se kätevää kun saa ruokaa isommissa paketeissa ja tarvi kuskata montaa laatikkoa kerralla Kun saa yhden ison. Siinä kierrellessä tuli vilkaistua tuo eläinpuolikin. Ehkäpä sitä tulevaa varten. ..
Kuitenkin tultiin kotiin kun Toni halusi jäädä kotiin ja oli vielä odotettava että posti aukeaa. Saipahan samalla setvittyä nuo Calumin tuomat tavarat.
Pekka lähti sitten Luukaksen kanssa postiin ja minä jäin malttamattomana odottamaan sitä pakettia. 

Olihan siellä vaikka ja mitä ihanaa. Äiti oli laittanut mukaan vielä rasvoja. Sekä muutaman muun mikä oli jäänyt multa kotiin. Siinä meni hetki maistellessa ja tutkiessa tavaraa. 
Herneet jäi kattilaan odottamaan iltaa ja likoamaan menemistä. Me lähdettiin käyttämään lapsia mäkkärin leikkipaikassa. Saivatpa vähän kuluttaa virtaa. Luukas varsinkin. 
Me saatiin sit hetki vain istua ja olla ja juoda kahvia. Täällä ollessa on Mervinkin kuppikoko kasvanut. Siis kahvin mielessä ;)
Sitten suunnattiin liquir storen kautta kotiin. 
Lapset nukkumaan ja leffaa! 
Meillähän on nykyään tv makkarissakin kun Calum toi senkin tänne. Se ei niitä itse enää tarvi. Telkkari on järjettömän iso. Ainoa vika siinä on kun ruudussa menee pari viivaa mutta ei haittaa katsomista. 
Ja jääkaappikin on, semmonen rekkaan sopiva, se kylläkin toimittaa ihan pleikkarin pöytänä virkaansa juuri nyt. 
Mutta breezeriä ja leffaa, kyllä kiitos!

Sunnuntai
Aamu alkoi kolmella perättäisellä Skype soitolla suomesta. Ja tietenkin viimeinen ei enää toiminut ja juuri kun olisi ollut aikaa Maijulle. 
Monta kertaa sitä yritettiin vaan lopulta oli pakko luovuttaa ja siirtyä kirjottelen pariin. Saatiin ainakin asiamme perille ja laitettua kuvia. 
Samalla mä tein ruokaa. 
Siellä se nyt muhii. Oma hernekeitto. Sen valmistuessa Siivottiin ja tuuletettiin tuo meidän ainoa matto. 

Sai siellä hyvin sitten raitistua. 
Pekka putsasi samalla pari likakohtaa tolla vesi-imurilla. Hyvin lähti pois kyllä. 
Oli niin mukava kun joka paikka oli pyyhitty ja putsattu. Sitten eiku syömään!
Kutsuttiin Heikki myös syömään, siitä on varmaan tovi kun sekään on viimeksi saanut hernekeittoa. 
Jälkkäriksi ei ollut pannukakkua vaikka se kuuluukin hernarin kanssa vaan eihän mulla täällä ole peltiä johon voisi sen edes kaataa... 
Eli mennään toisella siis. Yhtä hyvällä. 
Lätythän maistuu kaikille!!!
Mä söin kyllä mahani niin täyteen että ihan sattui. 
Ja kumma kyllä, minä joka en oikeen koskaan ole välittänyt tuosta ruuasta. Siinä vaiheessa jos luette täältä että minä etsin aineksia rössypottuun, niin saatte soittaa valkotakkiset!
Ihan oikeasti!!
Mutta nyt seurana on päänsärky, joten kutsuna on oscar-gaala ja sohva. 











keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Meidän päivä

Kello soi 6.00 koulupäivinä. Minä tykkään siitä, että saan herätä rauhassa ja juoda kahvit, ennenkuin lapsia alan herättämään. En ole koskaan ollut mikään aamu ihminen ja todellakin kaipaan sen oman hetken ennen mitään.
7.00 herättelen lapset ja aamu alkaa sitten aamupalan touhuilla.

Puuron valmistuessa teen yleensä samalla Tonille tuon lunch potin valmiiksi. Kuvasta puuttuu vielä vesipullo, joka on jääkaapissa kylmässä. Sen lisään yleensä vasta lopuksi.
7.30 vaihdetaan yövaatteet pois ja lapset yleensä katsoo vielä ohjelmaa telkkarista ja Tonia hoputtelen pukemaan ja lopettelemaan peliä. Toni mielellään jäisi pelaamaan kotiin, kun yleensä tuolloin Suomen kaverit palaavat koneelle.
Sitten aletaankin ulkovaatteiden pukuun ja klo 8.00 on koko kööri ulkona kämpästä ja matkalla koululle. 
Tonilla alkaa koulu joka päivä klo 8.30 ja vaikka meillä onkin lyhyt matka koululle, meidän on pakko lähteä aiemmin kun koskaan voi tietää millainen matka on edessä, kuka riitelee, kuka jumittaa jne. Ja onpahan aikaa leikkiä samalla. 
Yleensä me ollaan vielä hetki koululla, kun Toni menee luokkaan. Riippuen siitä, millainen ilma on.
Suurin osa vanhemmista kuskaa lapsiaan autolla kouluun ja sitten on nämä koulubussilla kulkevat erikseen. Koululla on siis liikennettä. Mutta kanadassa ollaan tarkkoja kävelijöiden väistämisessä. 
Me sitten palataan takaisin kotiin Sofian ja Luukaksen kanssa, tehdään mitä milloinkin. 
Tänään lapset alkoi leikkimään ja vasta silloin pääsin itse aamupalalle ja samalla blogia kirjoittamaan, sekä uudet kahvit. 

Blogia on luettu tänään yli 4500 kertaa, kiitos siitä! Eihän se mitään vaikka muutkin lukee, vaikkakin tarkoitettuhan tämä on niille omille ihmisille siellä suomessa. Olen paljon törmännyt blogeihin ulkosuomalaisista ja ne on kyllä osa niin "mainostyyppistä" jotta itseä se ei niinkään kiinnosta.
Toki jokainen tyylillään, ihan kuin minäkin. Tuleepahan enemmän kerrottua teille kaikille mitä tänne oikeasti kuuluu eikä ole pelkkää facessa oloa. 
Samalla pesin pyykkiä ja siivosin keittiön ja sviiffasin lattian tolla swifferillä. Tällä Kanadan imurilla ei tee yhtään mitään laminaatilla. Samalla viestittelin Annen kanssa ja Pekkakin soitteli välissä. Sitten olikin jo lounaan aika, eli klo 11 paistoi eilisiä tähteitä. Yritän saada ruokaa niin että sitä jää seuraavaan päivään ja tuoreen ruuan kun Toni pääsee koulusta. 

Ja vähän jälkiruokaa. Lapsille paistoin suurimman osan makaroonista ja sitten söin itse munakkaan.
Sitten onkin aika päiväunille.


Sofia ja Luukas aina sanoo että ei mua väsyä, ei mua nukuta Ja äiti ei mennä nukkumaan, vaan yleensä siihen ei mene kuin 5 minuuttia ja näky on tämä: 
Eli aika nopeaan se uni kuitenkin tulee ja herätäänhän me kyllä aikaisinkin. Jossain vaiheessa nämä kyllä jää välistä, mutta vielä ei ole liiemmin ongelmia iltaisin vaikka nukutaankin päiväunet. 
Sitten herätessä jotain pientä välipalaa ja saadaanko suunnata takasin koululle. Monesti meillä tulee lähdettyä aiemmin jos on hyvä ilma.
Tonilla on koulua aina klo 15 asti paitsi torstaisin jolloin koulu loppuu klo 14. 
Näky on aina tämä: 

Matkalla jälleen. 
Toisinaan tuntuu että päivä menee samalla kaavalla arkena, mutta kyllä siinä niitä vaihteluita on kuitenkin. 


Tänään oli lämmin keli päivästä ja lapset ehti leikkiä reilu puolituntia ennenkuin Toni pääsi koulusta. 
Pyörätien ylistystä välillä. 
Ja kotiin. Ja jälleen keittiöön, hellan ääreen  
Lapset touhuaa tällävälin kuka mitäkin. 
Kun hommat on saatu ohi, oli aikaa vielä soittaa Pekan kanssa ja juoda kahvit. 
Samalla tulee luettua uutiset suomesta ja facea. Ja Vain olla. 
Hah! Niinku se ikinä onnistuisi.  Yleensä silloin kun huomataan että minä otan kahvia alkaa äiti-vingunta. Aina on joku jotain vailla.
Illat menee miten menee, Toni pelaa ja Sofia haluaa katsoa ohjelmia ja tabletista tapellaan. Silloin otan sen yleensä jo pois. 

Lasten ohjelmia voi katsoa monella eri tyylillä, Sofian mielestä ainakin. 
Illat on itselle ehkä se hetki jolloin toisinaan iskee se totaalinen tylsyys. Kaikki Suomessa nukkuu ja Pekka on joko nukkumassa tai kuuluvuus alueen ulkopuolella. 
Silloin tulee googleteltua paljon ja luettua eri juttuja. Nyt se lähinnä painottuu koira juttuihin. 
Lapset alkaa olla jo toisinaan siinä iässä että tekevät paljon omiaan. Sofia ja Luukas leikkii paljon yhdessä ja Toni haluaa pelata. 
Yleensä illalla me ei enää mennä ulos, kuitenkin ollaan jo päivällä ulkoilmassa ja ilmat nyt on välillä mitä sattuu niin ei sitten lähdetä enää sinne. 
Ja postissakin olisi se odotettu paketti. 
Tiedättekö miltä tuntuu että on salmiakkia odottamassa täällä? 
Etkä saa sitä? 
Minä tiedän! 
Vaan onneksi Pekka tulee jo perjantaina joten lauantaina, karkkipäiväksi saapuu sopivasti paketti kotiin. 
Silloin on kuin olisi joulu! 

Ei meillä sentään armeijassa eletä. Päivät poikkeaa toisistaan ja toisena päivänä tehdään muita juttuja. Toki näin koulupäivinä on tietyt asiat jotka toistuu mutta selkeä rytmi auttaa Luukasta eniten. 
Meidän päivä, meidän elämä edmontonissa. 
Nyt Hyvää yötä!











Pieni talo preerialla

Aamulla herättiin normaaliin tapaan klo 6.00 kellon soidessa. Koulu aamu kun oli. Olikin melkoinen sumu päällä heti aamusta, kylmää ilmaa puski ja pakkasta oli reilut 20.
Kahvit kitusiin ja aamupalan tekoon, sekä sen niin ihanan lunch poxin.
Ja ei muutaku lapset tumpata vaatteisiin ja pakkaseen.

Kivasti Sofialla jäätyi hiuksetkin pakkasessa, ja kylmä viimahan se kävi, niinku yleensä aina. Onneksi on lämpimät kivan villahaalarit täällä mukana, eihän noilla kylmä tule, varsinkin kun pitää juosten mennä. Ja joka päiväiset liukumäki laskut koululla. 
Mutta nyt kerrankin sain aikaiseksi ottaa kuvia täältä meiltä. 
Osa on jo aiemmin julkaisuja, mutta aloitetaan ihan alusta. 

Talo edestä ja takaa. Kolmas parveke vasemmassa reunassa on meidän asunto, Ikkunoista näkyy meidän makkari ja lasten makkari, lasten "leikkihuone" tulee tuonne nurkan taakse. 


Alakerrasta tullaan sisälle. Ja piipataan lätkällä, jotta ovi aukeaa. Asunnon numeroon voi soittaa ja aukaista oven, mutta me ei oo sitä saatu vielä kytkettyä. Ehkäpä ajan mittaan. 



Palo-ovi portaikkoon on suoraan meidän ovesta ulos astuttuessa vasemmalla. Meidän ovi tulee tuosta vasempaan. 
Tervetuloa meille, 313 Aku Ankkalaan!


Täällähän ei ole eteisiä, täällä astutaan sisään suoraan keittiöstä. Heti on vastassa ruokapöytä sekä näkymä olohuoneeseen. 
Tuosta ovesta meille tullaan sisään ja aukinaisesta ovesta näkyy meidän "naulakko". 



Taulut odottaa seinälle pääsyä, mutta ensin pitää etsiä siihin tarkoitettuja tarrakoukkuja. Täällä ei saa tehdä seiniin reikiä ja täällä on myynnissä sellaisia eri kiinnitys systeemejä, joita me ei vieläkään muistettu hakea. Mutta ehkäpä aikanaan. 

Meidän makkari ja näkymää makkarista suoraan vessaan. Meillä on se ns master bedroom. Mutta vielähän mekin nukutaan "lattialla", mutta onneksi on jo suhteellisen iso patja. 

Lasten huone, josta nyt puuttuu Tonin patja, se meni rikki ja Pekka saa sen katsoa kun kotiutuu, Toni nukkuu nyt sitten minun vieressä. Sofia ja Luukas nukkuu vielä yhdessä toistaiseksi tuossa, koska sänky on sen verran leveä että mahtuvat siihen hyvin molemmat. 
Leluthan Luukas ehti jo tässä välissä levittää sängylle, vaan mitäpä se haittaa, tälläista meillä täällä on. Leluja siellä täällä. 


Lasten leikkihuone. Pääsääntöisesti suurimman osan leluista on ostettu tai saatu käytetttyinä, vaan sehän meille passaa. Ja lapsille. Niille on tärkeintä että niitä leluja on. 
Ikeasta käytiin ostamassa mammut-pöytä ja tuolit, ne on ollut kyllä mieleen. Sofia varsinkin järjestelee nukkeja siihen ja syöttää niitä. 
Vaikka kuvassa näyttääkin siistiltä, ei siihen kovinkaan isoa hetkeä tarvittu kun se näyttääkin tältä:

Ei siihen tarvita kuin Luukas hetkeksi aikaa "järjestelemään" paikkoja. Olenkin miettinyt kun saadaan se erilainen asunto ja talo, niin jospa sittenkin ostettaisiin pojille kerrossänky ja ne samaan huoneeseen ja Sofia omaansa. Koska Sofia niin mielellään järjestelee itsekseen ja touhuaa tuollakin pitkiä aikoja. 
Tämä huone on myös nyt ns. vierashuone, jos joskus sattuu vieraita yöpymään, mikäli vielä tässä asutaan. 
Käytävä makuuhuoneisiin. (sekä pahvilaatikko, jonka otin nyt kaapista pois, menossa siis roskiin) 
Oikealla on kylppäri, suoraan edessä se leikki huone ja vasemmalla makkarit. 

Tuota säilytystilaa nyt ei niin kauheasti täällä ole, joten siivousvälineetkin saa olla siellä. Eniten tykkään vessassa tuosta kaapistosta, sinne mahtuu niin hyvin kaikki. Mutta ne mitä eniten käytetään, on kyllä aina tossa pöydällä, mutta se nyt sopii meille, siinäpähän ovat vallan hyvin saatavilla. 
Ja ne ihanat hanat täällä....

Meillähän on siis suihku kiinni tuolla seinässä, kuten kuvasta näkyy ja hanasta on vaikea saada sopivaa vettä, ainakin minun. Tuntuu että se on joko aina liian kuumaa tai viileää. Mutta toisaalta, onhan tuonne ammeeseen kiva kivuta, kuumaan kylpyyn. Sillä saa ainakin hien pintaan! Aavistuksen ainakin. 
Oven takaa löytyy sitten meidän pyyhekavalkadi. Juuri sopivasti viisi koukkua. Jokaiselle oma väri ;)
Sitten saavutaankin tuonne meidän "naulakoille"/pyykkihuone/varasto... Eli käytännössä meidän perheen ainoa säilytystila..



Ikean pussit toimii pullopussina, pyykkikorina jne... Ja kuivausrummun päällä on tavaraa, niitä mitä minä täällä tarvitsen, syystä että, kun enhän minä yllä tuonne hyllyille! Ne on niin korkeat että minulla pitää olla lasten toinen pallijakkaroista koko ajan tuolla, tähän tapaan:

Muuten jää lakit saamatta lapsilla. Sitä kun on tappi mikä tappi, niin apukeinoja pitää olla. Vielä tuollakin hakee tavarat paikkaansa, mutta ehkä joskus. Noita isompia pahvilaatikoita olen säilyttänyt kun ne on tarpeen kun muutetaan ja sitten samalla siinä on pari sopivaa laatikkoa postipakettia varten. 
Mutta siis ikean kassit toimii tällähetkellä todellakin monessa eri tavassa. Lelulaatikkona, pyykkikorina, pullopussina, kauppakassina jne jne... Onneksi ne on niin moni käyttöisiä. 
Aiemmin puhuin siitä, että tein matkalaukuista hyllyjä, joten...
Eihän noita sinne saa mitenkään siististi, vaan ei ole vaihtoehtoja, ne on laitettava sinne siten miten mahtuvat. Koska ei niille ole mitään muutakaan paikkaa. Suomessahan on totuttu siihen, että kun asutaan kerrostalossa niin ainakin jossain kellarissa se varastokoppi on, vaan eihän täällä mitään sellaisia ole. 
Mutta haaveissa onkin sitten talo jossa olisi ainakin se kellari sekä autotalli, sitten loppuu tämä varastokopissa asuminen!
Mutta toisaalta, nyt kun nuo vaatteet saa myös noihin laatikoiden päälle, ei tarvi minun kurotella ja siirrellä pallia paikasta a paikkaan b. 
Helpottaahan se. 

Siinäpä se meni aamupäivä kuvatessa paikkoja ja lasten leikkiessä. Sitten oli enää vuorossa ruoka ja päiväunet lapsilla. 
Nyt olen ottanut taas käyttöön päiväunet, kun selkeästi kumpikin väsyy kun ulkoillaan niin paljon ja muuta touhua on, niin kummallekkin ne unet kummasti aina maistuu. 
Sitten Tonin hakuun ja jälleen ruuan laittoa, siihenhän se minun päivä yleensä perustuu. Ruokaan ja ruokaan. 
Illalla tuli animal planetilta toinen osa west ministerin kennel clubin näyttelystä, joten oli aika keittää kahvit ja istahtaa sohvalle koirien pariin. 


Kumman tarkkaan piti katsoa kun oli working dogit kehässä. Voiton vei ryhmässä portugalin vesikoira. Mutta kylläpä niin vihlaisi välillä katsoa tuota touhua ja ajatella, niin... joskus noissa hommissa mekin oltiin. Minä ja Bella. 
Ja pokaalejakin tuotu kotiin. 
Kyllä iski kaipuu automatkoihin Janican ja Sulon kanssa. Yön yli kestävät matkat. Vapaa ajat ilman lapsia, ilman ajatustakaan niistä. Vain minä ja koira. 
Mutta nyt on sen aika. Kunhan se sopiva löytyy, niin sitten on sen aika. 

Best in show alkoi sitten vähän myöhemmin ja sain onneksi lapset asettumaan nukkumaan ennen sitä. Olin ihan varma että voiton vie semmoinen pampulapyllyvillakoira. (Mitä ne sitten liekään) 
Muttapa mutta, voiton vei tällä kertaa beagle. Todella kaunis ja upeasti liikkuva beagle. Mikä parasta, vielä yhtä vaalea kuin meidän kaapo. 
Mutta ehkä pikkuisen laihemmassa kunnossa...
Mutta oli todella hienoa nähdä metsästyskoiran voittavan noinkin suuressa kilpailussa, ollessaan Best in show. 
Hienoa. 
Ja Luukaksen puoliksi syöty omenakin päässyt kuvaan, van sen emme anna haitata. 

Tämmöinen koti meillä siis täällä toisella puolella maapalloa on. Puuttuu se oma sauna, oma leivinuuni ja ja ja 
Mutta nyt aktiivista asunnon etsintää, saunallista nyt on ihan turha edes haaveilla, mutta talo, jossa on piha. 
Kiitos kun kävitte kylässä!