Aamulla herättiin normaaliin tapaan klo 6.00 kellon soidessa. Koulu aamu kun oli. Olikin melkoinen sumu päällä heti aamusta, kylmää ilmaa puski ja pakkasta oli reilut 20.
Kahvit kitusiin ja aamupalan tekoon, sekä sen niin ihanan lunch poxin.
Ja ei muutaku lapset tumpata vaatteisiin ja pakkaseen.
Kivasti Sofialla jäätyi hiuksetkin pakkasessa, ja kylmä viimahan se kävi, niinku yleensä aina. Onneksi on lämpimät kivan villahaalarit täällä mukana, eihän noilla kylmä tule, varsinkin kun pitää juosten mennä. Ja joka päiväiset liukumäki laskut koululla.
Mutta nyt kerrankin sain aikaiseksi ottaa kuvia täältä meiltä.
Osa on jo aiemmin julkaisuja, mutta aloitetaan ihan alusta.
Talo edestä ja takaa. Kolmas parveke vasemmassa reunassa on meidän asunto, Ikkunoista näkyy meidän makkari ja lasten makkari, lasten "leikkihuone" tulee tuonne nurkan taakse.
Alakerrasta tullaan sisälle. Ja piipataan lätkällä, jotta ovi aukeaa. Asunnon numeroon voi soittaa ja aukaista oven, mutta me ei oo sitä saatu vielä kytkettyä. Ehkäpä ajan mittaan.
Palo-ovi portaikkoon on suoraan meidän ovesta ulos astuttuessa vasemmalla. Meidän ovi tulee tuosta vasempaan.
Tervetuloa meille, 313 Aku Ankkalaan!
Täällähän ei ole eteisiä, täällä astutaan sisään suoraan keittiöstä. Heti on vastassa ruokapöytä sekä näkymä olohuoneeseen.
Tuosta ovesta meille tullaan sisään ja aukinaisesta ovesta näkyy meidän "naulakko".
Taulut odottaa seinälle pääsyä, mutta ensin pitää etsiä siihin tarkoitettuja tarrakoukkuja. Täällä ei saa tehdä seiniin reikiä ja täällä on myynnissä sellaisia eri kiinnitys systeemejä, joita me ei vieläkään muistettu hakea. Mutta ehkäpä aikanaan.
Meidän makkari ja näkymää makkarista suoraan vessaan. Meillä on se ns master bedroom. Mutta vielähän mekin nukutaan "lattialla", mutta onneksi on jo suhteellisen iso patja.
Lasten huone, josta nyt puuttuu Tonin patja, se meni rikki ja Pekka saa sen katsoa kun kotiutuu, Toni nukkuu nyt sitten minun vieressä. Sofia ja Luukas nukkuu vielä yhdessä toistaiseksi tuossa, koska sänky on sen verran leveä että mahtuvat siihen hyvin molemmat.
Leluthan Luukas ehti jo tässä välissä levittää sängylle, vaan mitäpä se haittaa, tälläista meillä täällä on. Leluja siellä täällä.
Lasten leikkihuone. Pääsääntöisesti suurimman osan leluista on ostettu tai saatu käytetttyinä, vaan sehän meille passaa. Ja lapsille. Niille on tärkeintä että niitä leluja on.
Ikeasta käytiin ostamassa mammut-pöytä ja tuolit, ne on ollut kyllä mieleen. Sofia varsinkin järjestelee nukkeja siihen ja syöttää niitä.
Vaikka kuvassa näyttääkin siistiltä, ei siihen kovinkaan isoa hetkeä tarvittu kun se näyttääkin tältä:
Ei siihen tarvita kuin Luukas hetkeksi aikaa "järjestelemään" paikkoja. Olenkin miettinyt kun saadaan se erilainen asunto ja talo, niin jospa sittenkin ostettaisiin pojille kerrossänky ja ne samaan huoneeseen ja Sofia omaansa. Koska Sofia niin mielellään järjestelee itsekseen ja touhuaa tuollakin pitkiä aikoja.
Tämä huone on myös nyt ns. vierashuone, jos joskus sattuu vieraita yöpymään, mikäli vielä tässä asutaan.
Käytävä makuuhuoneisiin. (sekä pahvilaatikko, jonka otin nyt kaapista pois, menossa siis roskiin)
Oikealla on kylppäri, suoraan edessä se leikki huone ja vasemmalla makkarit.
Tuota säilytystilaa nyt ei niin kauheasti täällä ole, joten siivousvälineetkin saa olla siellä. Eniten tykkään vessassa tuosta kaapistosta, sinne mahtuu niin hyvin kaikki. Mutta ne mitä eniten käytetään, on kyllä aina tossa pöydällä, mutta se nyt sopii meille, siinäpähän ovat vallan hyvin saatavilla.
Ja ne ihanat hanat täällä....
Meillähän on siis suihku kiinni tuolla seinässä, kuten kuvasta näkyy ja hanasta on vaikea saada sopivaa vettä, ainakin minun. Tuntuu että se on joko aina liian kuumaa tai viileää. Mutta toisaalta, onhan tuonne ammeeseen kiva kivuta, kuumaan kylpyyn. Sillä saa ainakin hien pintaan! Aavistuksen ainakin.
Oven takaa löytyy sitten meidän pyyhekavalkadi. Juuri sopivasti viisi koukkua. Jokaiselle oma väri ;)
Sitten saavutaankin tuonne meidän "naulakoille"/pyykkihuone/varasto... Eli käytännössä meidän perheen ainoa säilytystila..
Ikean pussit toimii pullopussina, pyykkikorina jne... Ja kuivausrummun päällä on tavaraa, niitä mitä minä täällä tarvitsen, syystä että, kun enhän minä yllä tuonne hyllyille! Ne on niin korkeat että minulla pitää olla lasten toinen pallijakkaroista koko ajan tuolla, tähän tapaan:
Muuten jää lakit saamatta lapsilla. Sitä kun on tappi mikä tappi, niin apukeinoja pitää olla. Vielä tuollakin hakee tavarat paikkaansa, mutta ehkä joskus. Noita isompia pahvilaatikoita olen säilyttänyt kun ne on tarpeen kun muutetaan ja sitten samalla siinä on pari sopivaa laatikkoa postipakettia varten.
Mutta siis ikean kassit toimii tällähetkellä todellakin monessa eri tavassa. Lelulaatikkona, pyykkikorina, pullopussina, kauppakassina jne jne... Onneksi ne on niin moni käyttöisiä.
Aiemmin puhuin siitä, että tein matkalaukuista hyllyjä, joten...
Eihän noita sinne saa mitenkään siististi, vaan ei ole vaihtoehtoja, ne on laitettava sinne siten miten mahtuvat. Koska ei niille ole mitään muutakaan paikkaa. Suomessahan on totuttu siihen, että kun asutaan kerrostalossa niin ainakin jossain kellarissa se varastokoppi on, vaan eihän täällä mitään sellaisia ole.
Mutta haaveissa onkin sitten talo jossa olisi ainakin se kellari sekä autotalli, sitten loppuu tämä varastokopissa asuminen!
Mutta toisaalta, nyt kun nuo vaatteet saa myös noihin laatikoiden päälle, ei tarvi minun kurotella ja siirrellä pallia paikasta a paikkaan b.
Helpottaahan se.
Siinäpä se meni aamupäivä kuvatessa paikkoja ja lasten leikkiessä. Sitten oli enää vuorossa ruoka ja päiväunet lapsilla.
Nyt olen ottanut taas käyttöön päiväunet, kun selkeästi kumpikin väsyy kun ulkoillaan niin paljon ja muuta touhua on, niin kummallekkin ne unet kummasti aina maistuu.
Sitten Tonin hakuun ja jälleen ruuan laittoa, siihenhän se minun päivä yleensä perustuu. Ruokaan ja ruokaan.
Illalla tuli animal planetilta toinen osa west ministerin kennel clubin näyttelystä, joten oli aika keittää kahvit ja istahtaa sohvalle koirien pariin.
Kumman tarkkaan piti katsoa kun oli working dogit kehässä. Voiton vei ryhmässä portugalin vesikoira. Mutta kylläpä niin vihlaisi välillä katsoa tuota touhua ja ajatella, niin... joskus noissa hommissa mekin oltiin. Minä ja Bella.
Ja pokaalejakin tuotu kotiin.
Kyllä iski kaipuu automatkoihin Janican ja Sulon kanssa. Yön yli kestävät matkat. Vapaa ajat ilman lapsia, ilman ajatustakaan niistä. Vain minä ja koira.
Mutta nyt on sen aika. Kunhan se sopiva löytyy, niin sitten on sen aika.
Best in show alkoi sitten vähän myöhemmin ja sain onneksi lapset asettumaan nukkumaan ennen sitä. Olin ihan varma että voiton vie semmoinen pampulapyllyvillakoira. (Mitä ne sitten liekään)
Muttapa mutta, voiton vei tällä kertaa beagle. Todella kaunis ja upeasti liikkuva beagle. Mikä parasta, vielä yhtä vaalea kuin meidän kaapo.
Mutta ehkä pikkuisen laihemmassa kunnossa...
Mutta oli todella hienoa nähdä metsästyskoiran voittavan noinkin suuressa kilpailussa, ollessaan Best in show.
Hienoa.
Ja Luukaksen puoliksi syöty omenakin päässyt kuvaan, van sen emme anna haitata.
Tämmöinen koti meillä siis täällä toisella puolella maapalloa on. Puuttuu se oma sauna, oma leivinuuni ja ja ja
Mutta nyt aktiivista asunnon etsintää, saunallista nyt on ihan turha edes haaveilla, mutta talo, jossa on piha.
Kiitos kun kävitte kylässä!